Superlatiivit ovat loppua kesken, kun aiheen keskiöön joutuu Mikael Granlund. Hän nimittäin heittäytyy peliin ennennäkemättömällä intohimolla, vie sinne oman sydämensä ja koko sielunsa. Granlundilla on halu pelata, pelata ja pelata.
Nuorukainen on aina joutunut - tai saanut - pelata itseään vanhempien joukossa erittäin haastavassa ympäristössä. Esimerkiksi hän pääsi F-juniorina Laser HT:n D-juniorijoukkueeseen, eikä ollut vain mukana - vaan dominoi otteluita.
Siviilissä Granlund on nöyrä, kohtelias ja jalat maassa, mutta kun hän hyppää kaukaloon, hän uppoutuu harjoitteluun tai pelaamiseen, ja hänen energiansa tarttuu myös muihin pelaajiin.
Mitenkään vertailematta kenenkään toiseen superlahjakkuuteen, hänen innostuneisuutensa lajiin on aivan omaa luokkaansa. Vaikka hän sanoo, että "tämä on pelkkää lätkää", hänen elämässään ei ole muuta kuin lätkää.
Ilmaveivistä tuli legenda nopeasti. Se pysyy silmien verkkokalvoilla aivan samalla tavalla kuin Diego Maradonan puolen kentän soolo Englantia vastaan jalkapallon MM-kisoissa 1986 tai Peter Forsbergin rankkariharhautus Corey Hirschin selän taakse Lillehammerin olympiafinaalissa 1994.
Mutta hetkinen. Eihän Suomi ole yhtä kuin Mikael Granlund tai Mikael Granlund yhtä kuin Suomi. Jääkiekko on kuitenkin ennen kaikkea joukkuepeli, joka vaatii sitoutumista yhteisten asioiden eteen. Otteluita ei voiteta, eikä hävitä yksin.
Leijonien masentava arvokisafinaalien sarja voi saada jatkoa sunnuntai-iltana Bratislavassa. Yhdeksän finaalia ja vain yksi mestaruus. MM-finaaleissa saldo on yksi mestaruus seitsemällä yrittämällä.
Karmea tilasto. Karmeaa kerrottavaa. Karmeaa luettavaa.
Mutta nyt se on uskottava, että kyllä sokea orava pähkinän löytää. Suomella on NYT se joukkue, jolla on realistiset mahdollisuudet pyöräyttää tasavaltamme hetkeksi sekaisin. Vuoden 1995 maailmanmestaruus ei liene kohta yksin.
Leijonien matka on siis kesken. Finaalia ajatellen erittäin hyvä signaali on se, että voitetun välierän jälkeen riemunpurkaus oli varsin hillitty. Ei euforiaa eikä voltteja, vaikka MM-finaali on äärimmäisen hieno saavutus.
Vielä pieni muistutus siitä, ketkä pelaajat ovat dominoineet MM-jäällä, ja tässä heistä kolme: Jarkko Immonen 8+3=11, Patrik Berglund 8+2=10, Mikael Granlund 2+6=8.
Toisessa päässä maailman parhaaksi jääkiekkoilijaksi tituleerattu Aleksandr Ovetshkin 0+0=0. Toinen tuikkiva NHL-tähti Ilja Kovaltshuk on tehnyt vain yhden maalin. Kurittomat venäläiset primadonnat ovat paperia, kun joukkuepeli jyrää.
Tarjolla on pohjoismainen MM-finaali, jossa vastakkain ovat viharakkaussuhteessa elävät naapurit.
Mitään maata ei ole niin maukasta voittaa kuin Ruotsia.
Millekään maalle ei ole niin katkeraa hävitä kuin Ruotsille.