Kukaan ei olisi hämmästynyt, jos Helsingissä elokuussa pidettyjen yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen tilinpäätös olisi näyttänyt punaista. Siihenhän järjestäjätkin varautuivat: budjetti oli laadittu oletuksella, että tappiota tulee ainakin 450 000 euroa.
Niin myös kävi, että tulot jäivät alle odotusten. Mutta samaan aikaan menot jäivät vielä enemmän alle odotusten. Tuloksena oli lähes 400 000 euron voitto kisoista, joista päällimmäinen muistikuva monelle on stadionia pyyhkineet hirvittävät sadekuurot.
Tulosta voi pitää todella myönteisenä yllätyksenä. Se rohkaisee jatkossakin hankkimaan Suomeen suuria kisoja, ja sitä voi pitää hyvänä opetuksena myös ulkomaisille kisajärjestäjille.
Tällä kertaa ei kaikkea jätetty veronmaksajien kukkaron varaan. Yleisurheilun MM-kisoja on järjestetty vuodesta 1995, ja Helsingissä yhteiskunnan antama suora tuki, 2,2 miljoonaa euroa, on pienin summa koko kisojen historiassa. Edeltäneissä Pariisin ja Edmontonin kisoissa julkista rahaa pantiin palamaan yli kymmenkertainen määrä.
Kisojen järjestelykustannukset Helsingissä olivat puolta pienemmät kuin kaksi vuotta sitten Pariisissa. Yleensähän isoja urheilutapahtumia vaivaa mammuttitauti: kaiken pitää aina olla suurempaa ja kalliimpaa kuin ennen. Kesäolympialaisissa se on mennyt jo yli kaiken kohtuuden. Suomi pystyi näyttämään, että onnistuneet MM-kisat voi järjestää myös toisenlaisella otteella.
Vapaaehtoisia avustajia oli kisoissa yli 3 000. Luku kertoo, että Suomesta löytyy yhä talkoohenkeä. Vapaaehtoisten rooli oli olennainen kisojen saldon kannalta.
Järjestäjät ottivat tietoisen riskin, kun kuluja haluttiin kattaa mahdollisimman paljon lipputuloilla. Pääsylippu kisoihin oli paljon kalliimpi kuin mihin Suomessa on totuttu: päivälippu maksoi parhaille paikoille enimmillään yli 300 euroa.
Lippujen kalleus aiheutti kesällä paljon kritiikkiä, mutta katsomot täyttyivät yhtä kaikki. Suomalaiset innostuivat, kun tarjolla oli maailmanluokan urheiluelämyksiä. Yhtenä tekijänä talouden tasapainossa olivat myös onnistuneet neuvottelut kansainvälisen yleisurheiluliiton kanssa tiettyjen kulujen tasaamisesta.
MM-kisojen talous puhutti etukäteen kovasti. Nyt tiedetään tulos. Pelot eivät toteutuneet, eikä valtion tappiontakausta tarvita. Kisajärjestäjät ansaitsevat siitä tunnustuksen. Jos kisojen organisointi olisi urheilulaji, puuttumaan jäänyt kultamitali voisi tulla komeasti.
paakirjoitus@kaleva.fi