Juhannus – tuo keskikesän juhla – on suomalaisille rakas, ja rakkaalla lapsella on tunnetusti monta nimeä.
Kotimaisten kielten keskus kertoo verkkosivuillaan, että juhannus tulee Johannes-nimen vanhasta ääntämismuodosta. Johannes taas tulee luonnollisesti Johannes Kastajan muistopäivästä.
Juhannuksella on monia murteellisia variantteja kuten johannes, juhananpäivä, juhani, juhannes, juhannis ja jussinpäivä.
Läntisessä suomessa juhannuksesta saatetaan myös käyttää nimitystä mittumaari, josta tavataan myös muotoja mettumaari ja messumaari. Kotimaisten kielten keskuksen mukaan nämä sanat ovat alkujaan ruotsalaisia lainoja sanasta midsommar eli keskikesä. Loppuosaltaan sana liitty kansanetymologisesti Maria-nimeen.
Koivuja ja taikoja
Juhannukseen liittyvät olennaisesti juhannuskoivut, joita on perinteisesti tuota porraspieliin. Paikoin koivuista on ollut tapana tehdä lehtimajoja. Tästä syystä juhannusta on voitu kutsua myös lehtimajajuhlaksi.
Juhannukseen liittyvät myös monet muut tavat, joista yksi on juhannuskokkojen polttaminen.
Juhannuksena on kansanperinteen mukaan mahdollista nähdä enteitä.
"Oli aikanev vuosi sittej jos juhannuspäivänä näky rukiintähkä", saatetaan sanoa Urjalassa.
"Sanovat, että kyllä tullee lohta, ku villi tulva tullee juhanekseksi", todetaan puolestaan Kolarissa.
Juhannuksena tehdään myös taikoja, joilla on uskomusten mukaan mahdollista hankkia terveyttä, hyvää satoa ja karjaonnea. Ja kun oikein toimii, niin tulevan puolisonkin voi nähdä.
"Mittumaarjan pit flikkatte noppi seittemä sortti kukostust ja panna tyyny al. Yäl sit ku nukkus pää simmosel tyynyl, pit sulhase tulema sitä flikka kattoma. Ja kene sillo unispitte näk, se olsit se tuleva", sanotaan Perniössä.
Mitä tapoja tai uskomuksia sinun juhannukseesi kuuluu? Kerro alla olevaan kommenttilaatikkoon.
