Koulunpenkin jäätyä taakse myös todistukset jäivät menneisyyteen, mutta tuloksilla kilpailu on edelleen salonkikelpoista. Kun arvosanoja ei voi vertailla, on tukeuduttava mittareihin.
Jos kaverin paidanhelman alla pollottaa, enää ei sovikaan kysyä lemmekkäästi "onko tuo ase, vai oletko vain iloinen nähdessäsi minut", vaan "montako askelta olet ottanut tänään". Askelmittarit ovat lisääntyneet kuin rusakot Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Sykemittareita on melkein yhtä tiheässä.
Kahvipöytään istuessa voikin tupsahtaa keskelle keskustelua, jossa vertaillaan otettuja askelia, kulutettuja kaloreita tai ihmetellään, että onko järkeä käyttää hissin sijaan portaita, kun askeleen pituus ei riitä pojojen kasvattamiseen.
Tulosten nostamiseen kaveria paremmalle tolalle voi jäädä koukkuun samalla tavalla kuin arvosanoilla kilpailemiseen.
Rakastuin sykemittariini heti, kun sen paljastui synttäripaketin papereista. Sitä oli ihana näpertää, kirjata ylös kulutettuja kaloreita ja vertailla treenien jälkeen muiden mittarinomistajien kanssa liikkumisen tehokkuutta. Mittari ei turhia kaunistele.
Suhteellamme oli myös huono puolensa joka paljastui, kun lainasin mittariani miehelle. Ketku kulutti tunnin kiekkoilun aikana yli kaksin verroin sen, minkä sain poljettua lukemaksi saman mittaisessa spinningissä. Sisuuntuneena kipaisin ohjattujen tuntien jälkeen vielä salin puolelle, jotta saisin nelinumeroisen kaloriluvun rikki. Paskat siitä, että kaksilahkeisten energiankulutus on luontojaan korkeampi.
Tuhannesta kalorista tulikin lievä pakkomielle. Jos itse määritelty kalorimäärä ei tullut täyteen, ei ollut tehnyt oikeastaan yhtään mitään.
Sitten kullanmurustani loppui patteri.
Sekään ei ollut korvaamaton, sillä löysin äärimmäisen edullisen askelmittarin.
Pari päivää meni uutta vehjettä ihmetellessä. Sitten tuli hinku kerätä päivittäin ne 10 000 askelta, joilla vähentää kroonisten sairauksien riskiä. Mieluummin enemmän.
Karvalakkimittarin huolettomuus kertyneiden kilometrien lukemissa käveltyyn askelmäärään nähden alkoi vähitellen jurppia. Tunnin lenkki koiran kanssa oli mittarin mukaan reilut 21 kilometriä ja kaloreitakin oli puskan luota toisen luo nuuskimaan -tahdilla ropissut tajuton määrä.
Ensi-ihastuksen jälkeen epätarkka askelmittari jäi lenkille lähtiessä eteiseen ja sykemittarin patteri on jälleen kiireellisten asioiden hankintalistalla.
Alkometrilläkin voi kisailla. Pari kesää sitten Haapavesi Folkien etkoilla pilliin puhalleltiin lähes joka siemauksen jälkeen. Tai ainakin teki mieli. Ja aamulla sitten kisailtiin, kenen veressä on vähiten promilleja. Jos sopiva tarjous osuu kohdalle, niin peliporukan saunaillassa vietetään vähän väliä 20 minuutin nautintataukoja, joiden jälkeen on lupa puhaltaa ja katsoa, onko saunaan enää menemistä.
Mikäli tästä vietistä ei pääse, seuraavaksi on tutustuttava verenpainemittariin.