petri.hakkarainen@kaleva.fi
Suomen metsissä kasvaa keskivertokesänä 500 miljoonaa kiloa marjoja. Niistä noukitaan talteen vain kymmenen prosenttia. Keskustelun ja kirjoitusten perusteella saa kuitenkin helposti sellaisen käsityksen, että marjoista jo lähes tapellaan.
Taloudellisesti kannattavasti voitaisiin metsämarjoja poimia arviolta kaksi kertaa nykyistä enemmän. Loput sadosta ovat liian hajallaan tai kaukana metsäteistä. Poimijoita luulisi kuitenkin metsiin mahtuvan reilusti nykyistä enemmän.
Vaan eipä mahdu, jos on Suomen Marjanpoimijat -yhdistyksen kannanottoja uskominen. Netistä löytyvässä marja-adressissa ulkomaalaisten poimijoiden kerrotaan aiheuttavan häiriötä ja mielipahaa.
Vieraspoimijat uhkanaan kokevat väittävät, että tuontipoimijoiden värväys laskee poimijoille maksettavaa hintaa. Maailman marjamarkkinoilla Suomi ei ole kuitenkaan yksin. Hinta määräytyy sen perusteella, millainen mustikkasato on vaikkapa Ukrainassa tai kuinka paljon Yhdysvalloista työnnetään markkinoille pensasmustikkaa.
Metsämarjojen kysyntä maailmalla kasvaa. Marjoista löytyy meilläkin jo parituhatta vuosityöpaikkaa ja 23 miljoonan euron vientitulot. Alan kasvu ei olisi mahdollista ilman ulkomaisia poimijoita. 15 miljoonasta marjakilosta jo yli puolet on vieraspoimijoiden noukkimia.
Marjanpoimijoiden yhdistys rajoittaisi ulkomaalaispoimijoiden jokamiehenoikeutta. Heidät haluttaisiin työsuhteisiksi ja veroa maksaviksi.
Häiriötä ja mielipahaa adressin kerääjien mielestä aiheuttavien poimijoiden osaa ei kannata kadehtia. Thaimaasta Suomeen velkarahalla lentävä ja täällä elämisestään maksava poimija ottaa - usein tietämättään - suuren riskin. Vain hyvän sadon sattuessa ja pitkää päivää painaen kotiin jää velkojen maksun jälkeen jotain vietävää.
Jokamiehenoikeudet perustuvat eri lakeihin ja ovat yleisesti hyväksytty maan tapa. Kiistat, kateus ja kyräily marjamailla osoittavat, että pelisääntöjä on syytä selventää. Esimerkiksi periaate, jonka mukaan toisen maan käyttö saa olla vain satunnaista ja haitatonta jättää liikaa tilaa tulkinnoille.
Luonnontuoteteollisuusyhdistyksen ja Arktiset Aromit ry:n esitys marjanpoiminnan pelisääntöjen laatimiseksi osuukin kohdalleen. Eri ministeriöiden edustajien, alan teollisuuden, tutkimuslaitosten, marjastajien ja yhdistysten kesken pitää sopia, miten marjamailla toimitaan.
Jokamiehenoikeuksien lisäksi esille on otettava maastoliikenne, luonnon puhtaanapito, metsämarjojen satoennusteet, ulkomaisten poimijoiden kutsumis- ja majoittamiskäytäntö sekä työskentelyolosuhteet.
Pettyneet thaipoimijat ovat jo osoittaneet Ruotsissa mieltään. Viranomaisten on varmistettava, että poimijoille tehdään selväksi, millaiseen työhön ja millaisin riskein he ovat tulossa.
Niin paljon kuin ala vieraspoimijoita tarvitseekin, heidän kutsumisensa on perustuttava tosiasioiden kertomiseen. Kukaan ei voi nyt luvata, että ensi kesänä ahkera poimija kuittaa Suomessa tuhansien eurojen tilin.
Väitteet vieraspoimijoiden harhauttamisesta ja rahastuksesta on tutkittava. Kehitysapurahojaan leikkaavat suomalaiset voisivat ottaa kovaa työtä ilman takuupalkkaa tekemään tulevat poimijat vastaan vieraanvaraisesti. Onneksi monessa kylässä niin vielä tehdäänkin.