Kolumni

Miten suojella kansalaisia julmilta hirmuhallitsijoilta?

Vuosi sitten presidentti Martti Ahtisaari tokaisi Ylen radiouutisten haastattelussa: "Tietäen, että noin miljoona ihmistä on tapettu Irakin hallinnon (Sadd

Vuosi sitten presidentti Martti Ahtisaari tokaisi Ylen radiouutisten haastattelussa: "Tietäen, että noin miljoona ihmistä on tapettu Irakin hallinnon (Saddam Husseinin) toimesta, minä en paljon niitä joukkotuhoaseita enää tarvitse."

Ahtisaari puuttui tärkeään asiaan. Miten suojella ihmisiä julmilta hirmuhallitsijoilta? Milloin kansainvälinen yhteisö voi puuttua valtion sisäisiin asioihin ja estää kansanmurhan? Kansanmurhien ja etnisten puhdistusten estämistä pohdittiin tammikuussa Tukholmassa. Puhetta riitti päivätolkulla. Siinä kaikki. Pohditaanko jossain pelisääntöjä humanitaariselle interventiolle?

Nyt miljoonan ihmisen murhaaja syö vankeudessa muffinsseja, lukee Koraania ja runoja, kuntoilee ja hoitaa puutarhaa vankilan pihalla. Kansainvälisen oikeuden professorit ovat varmaan tyytyväisiä. Hehän ovat olleet enemmän huolissaan diktaattorin ihmisoikeuksista kuin kansalaisten oikeudesta elää.

Irakin sota on tuomittu vääräksi. Ja väärinhän sitä perusteltiin. Saddam leikki kissaa ja hiirtä. Hän uskotteli, että Irakilla on piilossa jumalaton määrä joukkotuhoaseita. Kun mitään ei löytynyt, Yhdysvallat ja sotakoalitio ovat saaneet kuraa silmilleen. Ahtisaari on lähes ainoa suomalainen, joka on katsellut asioita hieman laajemmasta perspektiivistä.

Irakin kriisi lähti raiteiltaan jo ennen varsinaista sotaa. Aivan varmasti Yhdysvaltain pontimena oli öljy, mutta myös syyskuun 11. päivä ja lähes 3 500 kuollutta amerikkalaista. Mutta öljy oli Ranskan ja Venäjänkin vastustuksen taustalla. Maiden öljy-yhtiöt olivat tehneet rahakkaita sopimuksia Saddamin hallinnon kanssa. Nyt ne ovat haihtuneet taivaan tuuliin.

Kansainvälinen yhteisö ei kykene puuttumaan hirmuvaltiaiden julmuuksiin. Mikään ei ole muuttunut. Saksa kaasutti toisen maailmansodan aikana kuusi miljoonaa juutalaista, Stalinin vainoissa kuoli moninkertaisesti enemmän. Pol Pot sai riehua Kambodzhassa, Mao Kiinassa. Käsittämättömiin julmuuksiin on syyllistytty Ruandassa ja Itä-Timorissa, Liberiassa ja Kongossa, Bosniassa ja Kosovossa kuten myös Afganistanissa ja Tshetsheniassa. Palestiinalaisia on vainottu kohta 60 vuotta.

Sudanissa muslimihallitus tukee arabitaistelijoita, jotka murhaavat vääräuskoisia Darfurin alueella. Miljoona ihmistä on paennut janjaweed-joukkoja, 30 000-50 000 on tapettu. Määrän pelätään kymmenkertaistuvan. YK on voimaton. Kukaan ei voi lähettää joukkoja alueelle. Sudanin hallituksen mukaan ulkomaisten joukkojen tarkoituksena ei ole rauhoittaa Darfurin maakuntaa, vaan kaataa Sudanin islamistinen hallitus.

Talouspakotteilla taas ei ole mitään virkaa. Irakissakin niitä rikottiin sen kuin ennätettiin.

Eurooppalaisilta kyllä riittää puhetta ja pulputusta ihmisoikeuksista. Kuitenkin valtioiden päämiehet katselivat vierestä, kun Jugoslavian pesänjakajat tappoivat toisiaan ja syyllistyivät äärimmäisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Ilman Natoa alueella taisteltaisiin vieläkin. Kosovon Nato rauhoitti ilman YK:n lupaa.

Eurooppalaiset ovat eläneet 50 vuotta kylmän sodan maailmassa. On totuttu siihen, että sanat ja teot ovat eri asia. Neuvostoliitto alisti koko Itä-Euroopan rautasaappaiden alle. Ihmisoikeuksia rikottiin, mutta valtionjohtajat olivat kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Irakin sota sai rajun käänteen, kun Espanja alistui terrori-iskun paineessa. Nyt rikollisjoukkiot sieppaavat ihmisiä ja myyvät heidät terrorijärjestöille. Äärimuslimit uskovat, että he saavat koko lännen valtansa alle.

Olisiko kovin väärin arvioida, että Irakista käynnistyi uskontojen sota?