Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat nykyisin vähintään kolmen prosentin vauhtia vuodessa. Kansantalous taas ei ole juurikaan kasvanut viime vuosina. Sote-uudistuksen yksi keskeinen tavoite onkin hillitä kustannusten kasvua kolmella miljardilla seuraavan kymmenen vuoden aikana. Nykyvauhdilla kasvu olisi eri laskelmien mukaan 4,5-6 miljardia.
Mitä sellaista uudistuksessa on, että se hillitsee kustannuksia?
Melkein kliseeksi on muodostunut päällekkäisten ja turhien tutkimusten vähentäminen. Nykyisin terveyskeskukset tekevät omat laboratoriotutkimukset, jotka sitten toistetaan keskussairaalassa, jos potilaan pitää sinne mennä. Lisäksi kaikkialla terveydenhuollossa on niin kutsuttuja rutiinitutkimuksia, jotka tehdään melkein jokaiselle potilaalle.
Jotta nämä saataisiin pois, on tietojen kuljettava ehdottoman luotettavasti. Tässä on myös yksi sote-uudistuksen kompastuskivi: ehtivätkö tietojärjestelmät mukaan? Aikataulu on joka tapauksessa hyvin kireä.
Toinen ja tärkeä asia ovat hyvät käytännöt. Lääkäriseura Duodecim on jo vuosikymmenten ajan laatinut eri sairauksista Käypä hoito -suosituksia. Nyt mukaan ovat tulossa lisäksi ”ei pidä näin hoitaa” -suositukset. Lisäksi monissa sairaaloissa ja terveyskeskuksissa on paikallisia hyviä käytäntöjä, jotka pitää pystyä levittämään myös muihin yksiköihin.
Kolmantena on järkevä työnjako ja viiveetön siirtyminen hoito- ja hoivayksiköstä toiseen. Palveluasunnossa sairastuvalle vanhukselle (tai työikäiselle sairastuneelle) varataan nyt aika terveyskeskukseen viikkojen päähän. Siellä tutkitaan ja kontrolloidaan, ja sitten pannaan lähetejonoon sairaalaan. Hoidon on säännösten mukaan päästävä alkuun puolessa vuodessa. Tänä aikana vanhus raihnaantuu ja tarvitsee jatkossa entistä tiiviimpää hoivaa.
Työikäinen saa sairausajan palkkaa ja sv-päivärahaa, vielä viikkoja hoidon jälkeenkin. Varsinkin ikääntynyt työntekijä alkaa pyrkiä eläkkeelle, jos sairastaminen vie yli puoli vuotta. Molemmissa tapauksissa nopeasti saatu hoito on hyväksi ihmiselle itselleen ja tuo säästöä yhteiskunnalle.
Sote-uudistuksessa kritiikki kohdistuu myös siihen, tuleeko tämä sujuva siirtyminen eli integraatio toimimaan. Siihenkin tietojen hyvä siirtyminen on avainasemassa.
Oikeiden tehtävien hoitaminen oikeissa paikoissa on avainasemassa kustannuksia hillittäessä. Viime vuoden lopulla nuijittu terveydenhuoltolain muutos loi laajan päivystyksen sairaalat ja muut sairaalat. Harmittavasti se myös vei korkeatasoisilta aluesairaaloilta pois leikkaustoimintaa, joka monessa sairaanhoitopiirissä on taannut hoitojonojen pysymisen kohtuullisena. Toivottavasti asia korjaantuu, kun laki joudutaan avaamaan sote-uudistuksen myötä.
Terveydenhuoltolain perusteella tullaan antamaan kesän korvalla asetus, jossa sairaaloiden työnjaosta säädetään tarkemmin. On järkevä idea, että hoitoja tehdään siellä ja vain siellä, missä ”tapauksia” on niin paljon, että ne varmasti osataan. Silloin hoidon tulos on hyvä ja virheitä sattuu vähemmän. Ihmisten matkoja erikoishoitoihin se tulee pidentämään, mutta tällaisia erikoishoitoja ihminen tarvitsee vain kerran-pari elämässään. Sen voi hakea kauempaakin – Välimerelläkin monet käyvät monta kertaa useammin.
Kenties eniten kustannusten hillintään vaikuttaa valinnanvapaus, vaikka juuri siitä on esitetty ”asiantuntevia” päinvastaisia väitteitä.
Kun maakunnan omistamat nykyiset terveyskeskukset eli julkiset sote-keskukset joutuvat kilpailemaan potilaista yksityisten tai järjestöjen sote-keskusten tai omatiimien kanssa, voisi hyvin perustein olettaa, että sote-keskusten toiminta paranee. Nythän – tekstiviestipalstoista päätellen – terveyskeskukset näyttävät keskittyvän siihen, miten saavat mahdolliset potilaat torjutuksi.
Sote-aikana tämä ei käy. Jos ei ole potilaita, ei maakunta maksa rahaakaan. Jos asiakas tai potilas katsoo, ettei saa kunnon palvelua, hän kävelee toiseen firmaan viimeistään vuoden kuluttua. Kunnolliseen palveluun kuuluu asiallisen kohtelun lisäksi hyvä ja nopea hoito sekä viiveetön siirto erikoisosaajille, jos se on tarpeellista. Sama kunnon palvelu kuuluu tulevaisuudessa myös erikoissairaanhoitoon.
Potilas voi halutessaan valita myös erikoissairaanhoidon hoitopaikan, jolloin maakunnan liikelaitoksen, paremminkin palvelulaitoksen eli erikoissairaalan on annettava hänelle asiakasseteli. Jos potilas kokee, että kilpaileva yksityinen erikoissairaala antaa paremman hoidon, maakunnan oma sairaala ei pärjää kilpailussa. Laatua ja hoitoa on parannettava, ja hyvä, oikea-aikainen hoito tuo aina säästöjä.
Ihmisille on tärkeää, että julkisten sote-keskusten verkosto on oikea. Yhtä tärkeää se on maakunnalle rahan riittävyyden kannalta. Jos verkosto mitoitetaan väärin, ihmiset joutuvat matkustamaan lähipalveluihin. Joku senkin maksaa.
Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.