Pelkällä peruspäivärahalla sinnittelevä työtön saa käteensä 380 euroa kuussa. Vaikka asumistuella selviäisi vuokrasta, pitäisi tuolla vajaalla 400 eurolla maksaa ruuat, hygienia, kulkeminen, lehdet ja televisioluvat, vapaa-aika.
Se tekee vajaat 13 euroa päivässä. Siinäkin tapauksessa, että koko summan voisi panna ruokaan, ei pussiin monta nyssäkkää kerry. Satunnaisesti 13 eurolla toki saattaa selvitä kauppareissusta helpostikin, mutta tiukkaa linjaa on vedettävä päivästä toiseen. Jos yhtenä päivänä menee yli, on toisena tingittävä siitäkin edestä.
Ja kun muitakin tarpeita on, 13 euroa päivässä ruokaan on hurjasti yläkanttiin. Mutka bussilla mennen tullen tipauttaa summasta jo viisi euroa, pesuainepurkki ja shampoopullo toisen. Jos asut Oulussa ja haluaisit käydä vaikkapa asuntomessuilla tai teatterissa, karahtaisi siihen vähintään parin päivän budjetti. Haaveeksi jää.
Rahattomuussaa monet silti ihailtavan kekseliäiksi. Tarjoukset kierretään tarkkaan, ja tiedossa on sekin, missä myydään viimeistä tai viimeistä edellistä myyntipäivää puoleen hintaan. Syötävää loihditaan melkein tyhjästä.
Toisinaan toivottomuus nielee kuitenkin energian niin tyystin, että hintavertailujen sijaan mieluummin nähdään vaikka nälkää.
Yli kymmenesosa suomalaisista keplottelee jokapäiväisestä elämästään alle 930 euron kuukausituloilla. Pienituloisuuden rajaksi lasketaan 11 130 euron vuositulot. Työttömyyden lisäksi suoranaisen köyhyyden syynä voi olla ylivelkaantuminen, alhainen sairauspäivä- ja vanhempainraha tai alhainen kotihoidontuki. Myös opiskelijat tietävät, millaista on venyttää senttiä soikeaksi.
Uusi kasvava ryhmä ovat pientä eläkettä saavat, joilta sairastelu vie suurimman osan eläkerahoista.
Toimeentulotukeasaaneita talouksia oli viime vuonna noin 252 000. Vaikka määrä on ollut hieman laskussa, se on edelleen suuri, eikä edes kerro koko totuutta. Esimerkiksi juuri vanhat, pienituloiset ihmiset eivät näy sosiaaliluukulla.
Tietenkin on vielä niin, että vaikeat elämäntilanteet kasautuvat samoille ihmisille, yksin asuville eläkeläisille ja yksin asuville työttömille. Vakava sairastuminen, henkisen tasapainon järkkyminen, työkyvyttömyys, jonkun läheisen ihmisen elämän vaikeutuminen, toimeentulo-ongelmat, alkoholismi... Listaa voi jatkaa vaikka kuin pitkään. Pitkäaikaistyöttömät ovat oma vaikea lukunsa.
Viime viikolla Ytyä, Yhteistyötä työttömät ry, jakoi Oulussa 350 EU-elintarvikekassia. Taas kerran ne menivät kuin kuumille kiville, ja ottajia olisi ollut enemmän kuin jaettavaa. Tarvitseeko sitä edes ihmetellä?
Niin Ytyältä kuin muistakin EU-apua jakavista avustusjärjestöistä vakuutetaan, ettei kassia huvikseen haeta - valtaosalla on todellinen hätä.
Kassissa on vehnäjauhoja, makaronia, näkkileipää, hapankorppuja, puurohiutaleita, sämpyläjauhoja ja maitojauhetta noin kymmenen euron arvosta. Moni pääsee sillä päivän tai pari eteenpäin.
Mikä parasta, leivän lisäksi Ytyä tarjosi myös sirkushuveja, joita nautti moni sellainenkin, joka jäi ruokakassia paitsi. Koko perheelle tarkoitettu tapahtuma muisti ennen kaikkea lapset.
Vaikka ruoka-apupaketista voi olla uskomattoman suuri apu yksittäisessä tapauksessa, koko ongelman ratkaisijaksi siitä ei ole. Syyt ovat syvällä ja niihin pitäisi löytyä ratkaisut aivan jostain muualta.