800-paikkaisen Savonlinnasalin ehti oopperajuhlien merkeissä ensimmäiseksi testaamaan taiteellinen johtaja Jorma Hynninen jäähyväiskonsertissaan.
Savonlinnasalin on suunnitellut lappeenrantalainen Arkkitehtitoimisto Riitta ja Kari Ojala ja kyseessä kerrotaan olevan Suomen ensimmäinen kokonaan puurakentamisen ehdoilla suunniteltu monitoimikonserttitalo.
Savonlinnasalin ison salin lisäksi on kokouskäyttöön tarjolla 101 neliön Onnellisten ateljee ja 40 neliön Diiva.
Suunnittelussa on keskeisenä asiana pidetty vanhan rakennuksen muotokielen modernisointia yksityiskohtia ja yleisilmettä kertaamalla, sijoittuuhan uudisrakennus ahtaaseen tilaan vuonna 1928 palaneen juhlasalin paikalle Wanhan Kasinon viereen.
Konserttisali on klassisesti kenkälaatikon muotoinen. Sen akustisesta suunnittelusta on vastannut Heikki Helimäki insinööritoimisto Heikki Helimäki Oy:stä. Sama toimisto teki myös vuonna 2000 valmistuneen Olavinlinnan tekstiilikatteen akustisen mallinnuksen.
Tähtäimessä on ollut, että rakennus soisi soittimen tavoin. Puun massaa on lisätty käyttämällä seinissä muun muassa soratäytteisiä kertopuisia elementtejä.
Konserttikäytössä salin jälkikaiunta-aika on pitkähkö, 1,8 sekuntia, mutta puhetilaisuuksia varten sitä voidaan säätää sivuverhoilla. Heikki Helimäen mukaan erityishaasteita olivat muun muassa välittömästi talon sivuitse kulkeva liikenne ja ilmastoinnin äänet.
Salin etuosasta 10. penkkiriviltä tapahtuneen ensikuuntelun perusteella akustiikasta on mahdotonta muodostaa mitään lopullista mielipidettä, mutta Jorma Hynninen ainakin kertoi konserttinsa jälkeen, että salissa oli hyvä laulaa.
Ensimmäisenä kuulovaikutelman vertailukohtana mieleen tuli Lahden niin ikään puurakenteisen Sibelius-talon suuren salin akustiikka, jossa voi vaistota hiukan samankaltaista puulevyjen sointia, tosin vähemmän kaikuisassa muodossa.
Uudesta salista jäi tunne, että raskasta massaa ja heijastavia elementtejä saisi seinissä ja katossa olla ehkä vieläkin enemmän optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Sali ei kietoudu kuulijan ympärille samalla tavoin kuin esimerkiksi Kuhmo-talon Lentua-sali.
Akustiikka on kyllä erotteleva, mutta jotenkin kapeakaistainen. Eroa on vaikea havainnollistaa muuten kuin kuvittelemalla, mikä on massiivipuisen ja levyseinän soinnin ero niitä vuorotellen koputettaessa. Toinen vain soi ikään kuin syvemmin.