Suhdannepolitiikan pitäisi perustua oikein ajoittuviin toimiin. Talousennusteet eroavat toisistaan niin paljon, että talouskehityksestä on vaikea saada luotettavaa kuvaa.
Maailmantalous on alkanut vähitellen toipua vakavasta kriisistään. Vaikutukset näkyvät hitaasti myös viennin varassa elävässä Suomessa. Kokonaistuotannon supistuminen näyttäisi ilahduttavasti päättyneen, mutta talouskehityksessä ei ole vielä syytä huokaista helpotuksesta.
Talouden kasvussa riittää kurottavaa vuoden 2008 tasolle, jolloin kokonaistuotannon pitkä nousukiito katkesi rajusti. Viime vuonna oltiin pohjalla, kun bruttokansantuote supistui lähes kahdeksan prosenttia. Pudotus oli huima niin Suomen historiassa kuin kansainvälisesti.
Tyypillistä ennusteille on, että syvän taantuman jälkeen nousuennusteet voivat poiketa rajustikin toisistaan. Näin on käynyt Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan, Suomen Pankin ja Pellervon taloustutkimuksen PTT:n tuoreissa arvioissa. Etla ennustaa ensi vuodelle peräti neljän prosentin, Suomen Pankki 1,8 prosentin ja PTT 2,5 prosentin kasvua.
Totuus löytyy varmaankin jostain noiden ennustelukujen välimaastosta. Heikko lähtötilanne huomioon ottaen Etlan ennustaman korkeimman eli neljän prosentin kasvu ei edes toteutuessaan olisi matalien lähtölukujen takia sekään vielä järin hurja kasvuvauhti.
Ennusteiden suuri heilahtelu on poliittisten toimien ja valtiovallan harjoittaman finanssipolitiikan kannalta hankalaa. Mikäli ennusteet menevät pahasti pieleen, on vaara, että myös elvytystoimet, veronhuojennukset tai talouden kipeät leikkaukset osuvat suhdanteiden kannalta väärään kohtaan, ovat väärin mitoitettuja tai ovat täysin vääriä.
Kansainvälisen talouskriisin oirehtiessa jo rajusti kaksi vuotta sitten Suomessa vakuutettiin yltiöoptimistisesti, että kriisi ei kosketa Suomea tai ei ainakaan niin syvästi. Voi kysyä, mihin nuo ennusteet perustuivat. Kävi toisin kuin ennustettiin: kansantalous sukelsi syvälle ja lujaa. Jälkikäteen on helppo nähdä, että viimeistään syksyllä 2008 olisi pitänyt investoida ja elvyttää rajusti esimerkiksi infrastruktuuriin kuten pohjoisen rataratkaisuihin.
Voimakasta nousua ennakoivien suhdanteiden pitäisi näkyä finanssipolitiikassa elvytyksen jarruttamisena. Hallitus arvioi kuitenkin tämän viikon kehysriihessä, että mahdolliset säästötoimet ajoittuvat vasta seuraavalle vaalikaudelle samalla kun taloutta elvytettiin 80 miljoonan euron lisäbudjetilla.
Yhteinen huoli talousasiantuntijoiden erilaisissa ennusteissa on se, että nykyistä heikommaksi jäävä kasvuvauhti tietää Suomen taloudelle ja tulevalle kehitykselle hallaa. Ilman talouskasvua voi käydä niin, että huolestuttavasti laskenut tuottavuus heikkenee vielä nykyisestään ja että talous leijailee entistä kauemmas vanhojen hyvien aikojen kasvusta. Näin Suomi alkaisi velkaantua ja köyhtyä. Kukaan ei halua tämän näköalan toteutuvan. Myös toisenlaiset, valoisammat skenaariot ovat mahdollisia.
Tämän takia olisi tärkeää, että suhdanne-ennusteet olisivat nykyistä ennakoivampia ja tarkempia. Olisi syytä harkita kansallisen suhdanneneuvoston perustamista. Neuvostossa taloustietäjät ja poliitikot yhdessä tarkastelisivat ennusteita ja pohtisivat kasvupolitiikan näkymiä ja edellytyksiä.
Näin päästäisiin poliittisin toimin nykyistä suurempaan tarkkuuteen siinä, mitä missäkin suhdannetilanteessa kannattaa tehdä ja minkälaiset toimet ylipäätänsä ovat poliittisesti mahdollisia. Kovan talouskriisin opettamana tällaiselle foorumille löytyy varmasti tukea ja tilaa.