Kun Otto Karhin puiston kahvilarakennuksen kaivanto oli talvella pahimmillaan, sain jostain syystä päähäni, että kahvilaan tulee viherkatto.
Älkää kysykö, mistä se ajatus pulpahti. Joka tapauksessa mielikuvani valmiista rakennuksesta muuttui oitis: aivan sama millainen se on, jos sen päällä kerran kukkivat maksaruohot ja niittykukat – ihanaa!
Huhtikuun lopussa puistossa kaadettiin koivuja ja kysyin kaupungin puutarhaihmisiltä, tiesivätkö he, milloin kahvilan viherkatto asennetaan.
”Tuota... eihän se tosin kaupungin asia ole, mutta ei siihen mitään viherkattoa ole tulossa.”
Aha.
Kävin saman tien läpi juttuarkistoa ja kahvilan päätöshistoriaa. Ei halaistua sanaa mistään viherkatosta.
Mikä pettymys. Olin keksinyt koko jutun ja vielä uskoin siihen.
Piipaa-autoa odotellessa hellin yhä ideaa. Kulkiessani puiston ohi en voi olla pohtimatta, kuinka makialta kukkiva katto kahvilan päällä näyttäisi.
Ajattelen sitä täysin ulkonäön ja tunnelman kannalta. Miten kutsuva ja satumainen se olisikaan, lempeä ja ystävällinen.
Siksi suoraan sanoen yllätyin, kun kuulin, että viherkattojen käyttöä puoltavat ennen kaikkea järkisyyt.
Suomen suurin viherkatto on Oulun Ruskossa lajitteluareena Laren päällä. Se ei ole siellä sen takia, että maisemoitaisiin jätteenkäsittelyä. Tokihan se kaunis on, mutta alkuperäinen syy on ihan muualla.
Rankkasateiden jälkeen hulevesistä on suurilla katoilla monenlaista harmia. Laren katolla kasvillisuus pidättelee vesiä tehokkaasti eivätkä ne pääse hallitsemattomasti ympäristöön.
Jätekeskuksen vedet johdetaan kaupungin viemäriin, joten viherkatto vähentää viemäröitävän veden määrää ja pienentää vesilaskua.
Viherkatot ovat ekologisia. Ne parantavat yläpohjan lämmöneristyskykyä, vähentävät viilennystarvetta ja sitovat sade- ja sulamisvesiä.
Ne ovat myös hiilinieluja, vaimentavat melua ja vähentävät pienhiukkasia.
Asiantuntijoiden mukaan viherkattoja voitaisiin Oulussakin käyttää lähes missä vaan.
Tietysti toimenpide- ja rakennusluvat pitää ensin hankkia. Ne harkitaan aina tapauskohtaisesti. Periaatteessa Oulun rakennusvalvonnassa kuitenkin suhtaudutaan viherkattoihin erittäin myönteisesti.
Oulussa on Laren lisäksi vain yksi viherkatto. Se tehtiin Toppilansaaren asuntomessualueelle pientalon matalaan osaan.
Oulun asemakaavassa viherkattoja on osoitettu ajoluiskille ja autokatoksille, mutta ei vielä asuntoihin.
Hiukkavaarassa asia otettaneen esille Soittajankankaan ja Vaskikankaan rakennustapaohjeissa. Keskuksen muilta osin viherkattoja pohditaan syksyllä.
Galleria- ja Resiina-kortteleissa sekä Matkakeskuksessa asuntojen oleskelupihat istutuksineen ja kulkuväylineen tehdään katoille. Ne eivät ole varsinaisia viherkattoja, vaan katoilla on muutakin pintamateriaalia.
Viherkattoihin liittyy paljon ennakkoluuloja. Kuvitellaan, että katolle perustettava puutarha mädännyttää talon tai vähintään romahduttaa kattorakenteet.
Totuus on, että melkein kaikki katot kestävät viherrakentamisen. Vedeneristys pitää luonnollisesti olla kunnossa ja katon kallistukset ottaa huomioon.
Entäs kustannukset? Rakentaminen on kalliimpaa, mutta katto maksaa itseään takaisin käytössä. Kattokasvillisuus lisää – yllätys yllätys – katon ikää jopa kahdella kolmanneksella, koska se tasaa lämpötilaeroja ja vähentää uv-säteilyn rasitusta.
Oulun ilmasto ei sekään ole este. Tämän merkillisen kevään ja talven jäljiltä esimerkiksi Laren viherkatto ei juuri nyt ole parhaimmillaan, mutta juhannuksen tienoilla sen pitäisi olla loistossaan. Maksaruohot kestävät erittäin hyvin kuivuutta ja kovia aikoja.