Suomalaisten urheilijoiden menestys kansainvälisissä kilpailussa ei ole ollut kovin hyvä viime vuosina. Nyt tarvitaan lisää uusia toimenpide-ehdotuksia asiantilan parantamiseksi.
Ensinnäkin tulisi löytää lahjakkaita nuoria. Tämä tapahtuisi koulujen kautta, koska urheiluseurojen toimet eivät yksin riitä huippujen löytämiseen eri lajeihin.
Koulujen kautta haku voisi tapahtua siten, että kaikki Suomen 12–14-vuotiaat nuoret testattaisiin 100 metrin juoksumatkalla, jotta heidän luontainen nopeutensa tulisi julki. Tietenkin testiin osallistuisivat vain ne nuoret, joille juoksu on luontainen liikuntamuoto.
Jokaisen koulun lähettyviltä löytyy riittävästi tasaista maata testin suorittamiseksi. Nykyiset opettajaresurssit mahdollistavat testin suorittamisen ja sekuntikelloja löytyy jokaiselta koululta.
Juoksutesti tulisi tehdä kahdesti vuodessa ja toistaa kolmena peräkkäisenä vuotena. Testin tuloksen voisi merkitä todistukseen muiden arviointien tapaan. Näin jokainen voisi seurata omaa kehitystään. Todennäköisesti ainakin lahjakkaimmat innostuisivat jopa jatkamaan, koska edistyminen on palkitsevaa.
Luontainen nopeus on yleensä etu monissa urheilulajeissa. Testiä edelleen kehitettäessä tulee luonnollisesti esiin ja huomioiduksi nykyisen liikuntaopetuksen ja yleisen elämäntavan mahdolliset vaikutukset lasten- ja nuorten liikunnallisiin ja juoksutestin edellyttämiin valmiuksiin.
Yhdysvaltalainen psykologi Howard Gardner totesi 1983, että älykkyys on kontekstuaalinen ja kulttuurisidonnainen ominaisuus. Gardnerin mukaan yksilöt voivat olla älykkäitä monin eri tavoin.
Yksilö on yleensä aina kyvykkäämpi jollakin alueella kuin toisella. Älykkyyden neurologisen perustan vuoksi esimerkiksi menestyviä urheilijoita, muusikoita, kuvataiteilijoita, kirjailijoita ja tiedemiehiä ei voi kouluttaa sellaisista henkilöistä, joilla ei ole kyseiseen toimintaan vaadittavaa älykkyyttä jo olemassa.
Teoria älykkyyden eri lajeista on vahvistunut aivovaurioiden oireiden tutkimuksissa. Kouluopetukselle Gardnerin teoria antaisi mahdollisuuden luopua voittopuolisesti kielelliseen toimintamalliin perustuvasta opetuksesta.
Älykkyys ja luovuus ovat osin kartoittamatonta aluetta ja tulevaisuudessa kasvatuspsykologian läpimurto voi tapahtua nimenomaan luovuuden tutkimuksen saralla.
Luovuutta on vanhastaan pidetty yksilön ominaisuutena, joka ilmenee kykynä nähdä ongelmia, joita muut eivät havaitse ja kykynä tuottaa paljon uusia omaperäisiä ideoita. Luovuus on myös nähty kykynä käsitellä monimutkaisia rakenteita ja arvioida ratkaisujen käyttökelpoisuutta.
Luovan älykkyyden hyödyntäminen esimerkiksi työelämässä on lähestulkoon olematonta. Älykkyys ja ikä ovat myös alueita, jotka sisältävät paljon tutkimatonta tietoa. Ihmisen eliniän pidentyminen todennäköisesti herättää kiinnostuksen tutkia lisää tätä aluetta.
Liikuntatieteessä on vallalla erilaisia käsityksiä liittyen siihen, miten tulevaisuuden kilpailuissa menestyviä urheilijoita tulisi kasvattaa ja kouluttaa. On vallalla käsitys, että liian aikainen erikoistuminen yhteen lajiin voisi olla jopa haitallista. Toisaalta osa urheilulajeista on sellaisia, että lajikohtainen harjoittelu on aloitettava riittävän nuorena, mikäli halutaan saada tuloksia kilpailtaessa.
Tulevaisuustutkimuksen näkökulmasta älykkyyden ja lahjakkuuden tunnistaminen on tärkeää. Niiden koulutettavuuden lisääminen on tulevaisuudessa merkittävä haaste liittyen kouluopetuksen suunnitteluun ja työelämän kehittämiseen. Se on myös välttämätöntä edistettäessä yleistä hyvinvointia ja kansakunnan menestymisen edellytyksiä.
Kalevi Niva
eläkeläinen, liikunnan ammattilainen
Tiina Nikander-Koivukangas
sivistystoimenjohtaja
Kittilä
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.