Veikko Huovisen romaaniin perustuva Koirankynnen leikkaaja on hyvä elokuva. Se kannattaa käydä katsomassa.
Elokuva kertoo koskettavan tarinan sodassa päähän ammutusta Mertsi Vepsäläisestä. Se kertoo inhimillisyydestä ja toisten huolenpidosta.
Savotalla Mertsi saa erilaisia aputöitä, joita hän yrittää tehdä vaihtelevalla, mutta yleensä huonolla menestyksellä.
Kaikki on köyhää, karua ja ankaraa, mutta toisesta pidetään huolta. Yksi kämpän asukkaista yrittää kalvaa Mertsiä. Hänet pannaan kuriin ja ruotuun.
Vaikka sodan jälkeisessä Suomessa Mertsin lopullinen kohtalo ei varmaankaan ollut kovin valoisa, herättää elokuva kysymyksen Mertsin kohtalosta, jos kaikki tapahtuisi tänään.
Nokioilla ja muilla nykytyöpaikoilla Mertsillä ei olisi mitään jakoa. Hän olisi auttamatta muita rasittava lisäkustannus, joka lentäisi välittömästi ulos, jos olisi jotenkin saanut itsensä keploteltua sisälle. Eikä mitään seka- ja aputöitä ole enää.
Itse asiassa Mertsin viimeinen savottatyö, yhtiöiden nimen leimaaminen pöllien päähän, rationalisoitiin ulos pian elokuvan kertoman ajan jälkeen. Yhtiöt huomasivat, että on kallista erotella eri yhtiöiden puut uiton jälkeen. Paljon tätä halvempaa on mitata lähtölanssilla yhtiöiden puut ja jakaa alas tulleet samassa suhteessa.
Sotakaveri Eetvi katsoi Mertsin perään. Nyky-Suomessa häntä olisi todennäköisesti palloteltu eri luukuilla. Sehän on yksi muoto huonosti onnistunutta verkostointia.
Takavuosina Mertsi olisi saattanut olla välillä laitoksessa ja kuntien tukitöissä. Hän olisi voinut asua jonkinlaisessa palvelutalossa tai -asunnossa, elleivät sitten naapurit olisi pystyneet torpedoimaan koko laitoksen tuloa lähistölleen.
Voi olla, että Mertsi olisi pimahtanut ja tehnyt jotain kauheaa. Hän olisi saattanut alkoholisoitua ja olla tällä hetkellä jo Lasol-osastolla, jos nyt ylipäätänsä olisi elossa. Yhteiskunnan turvaverkot olisivat saattaneet pettää varsinkin 1990-luvulla.
Jos hän olisi joutunut mielisairaalaan, olisi viime vuosikymmenellä tie ehkä vienyt laitoksesta kadulle. Saattaa olla, että Mertsi häiriköisi ja säikyttelisi tavallisia veronmaksajia jossain kadunkulmilla.
Sitrassa tehdyn suomalaisten asenneympäristötutkimuksen mukaan suomalaisten asenteet jyrkkenivät 1980-luvulla. Koko kansan asenteet alkoivat juppiutua. Tutkijat ihmettelevät, että sama koski niin köyhiä kuin rikkaita.
1990-luvun laman aikana asenteet taas pysyivät ennallaan.
Tällä vuosituhannella sen sijaan tuli eliitin ja tavallisten ihmisten välille ristiriitoja. Suorituskeskeisyys korostui yhä enemmän eliitillä, kun taas tavallisten ihmisten arvot ovat pysyneet ennallaan.
Sitran tutkimuksen vetäjä, sosiaalipsykologian professori Klaus Helkama jopa näkee viitteitä toisensuuntaisesta kehityksestä. Globaalit liike-elämän kovat arvot irtisanomisineen ovat muuttaneet tavallisten ihmisten arvoja perinteiseen suuntaan, mikä korostaa muun muassa yhteisvastuuta.
Mertsiin suhtauduttaisiin nyt kovemmin kuin elokuvan aikana, mutta ei ehkä ihan raskaimman kautta, uskoo Helkama.