Lapin ja Rovaniemen matkailun vetovoimatekijäksi rakennetun Joulupukin kotiluolan, Santaparkin tie on ollut takkuista heti alusta lähtien eikä siloiselta se näytä jatkossakaan. Miljoonatappioita viime vuosina tehnyt valtion ja Suomen Postin suurimmaksi osaksi omistama SantaPark Oy on muodostumassa taakaksi sijaintikunnalleen Rovaniemen maalaiskunnalle. Sen päättäjät ovat Santaparkin osalta puun ja kuoren välissä; annetaanko veronmaksajien rahoilla helpotusta yhtiön tukalaan tilanteeseen vai lopetetaanko sen tukeminen. Nyt ollaan Santaparkin suhteen vedenjakajalla, varsinkin kun monet muut kunnassa toimivat yritykset ja kuntalaiset paheksuvat helpotuksia yhdelle yhtiölle.
Maalaiskunta on antanut yhtiölle kolmen vuoden vuokran anteeksi eikä sitä peritä edelleenkään, ellei yhtiöllä ole maksukykyä. Toisaalta SantaPark Oy kokee, että se on väestönsuojelutilaksi rakennetusta kallioluolasta maksanut maalaiskunnalle kuuluvia ilmastointi-ja lämmityskustannuksia eli ollutkin saajan sijasta antaja. Nyt yhtiö vaatiikin maalaiskunnalta sopimuksen kohtuullistamista. Veronmaksajille se merkitsee 60 000 euroa vuodessa. Yhtiön vaatimusta ovat vauhdittaneet kauppa-ja teollisuusministeriöstä tulleet viestit, jotka eräät päättäjät ovat kokeneet suoranaiseksi painostukseksi.
Maalaiskunnan päättäjien asema on tukala senkin vuoksi, että kuntahan on kaupungin tavoin Napapiirin Maja Oy:n välityksellä SantaPark Oy:n omistaja. Päättäjät joutuvatkin tarkkaan harkitsemaan merkitsisikö kunnan tuen lopettaminen yhtiön konkurssia. Se olisi paikkakunnalle melkoinen imagotappio ja siitä voitaisiin syyllistää sijaintikunnan päättäjiä. Toisaalta kielteinen julkisuus on saatellut Santaparkkia rakentamisvaihetta lukuunottamatta. Voidaankin kysyä, olisiko yhtiön konkurssi enää imagon menetystä millekään tai kenellekään !
Englantilainen muovikulttuuri mekaanisine tonttuineen sai heti alkuunsa voimakkaan arvosteluryöpyn osakseen liikenneyhteyksien järjestämättömyydestä ja joulupukin puutteesta puhumattakaan. 40 miljoonaa markkaa maksanutta sisällöllistä harharetkeä on vuosien kuluessa yritetty kääntää toiseen suuntaan eli paikallisiin teemoihin. Punanutun läsnäololla on tuettu tonttukoulua ja piparintuoksuisia leipomisoperaatioita. Kallioluolan keskusaukiota hallitsevaa karusellia on myös purettu ja pakattu kulloisenkin yleisöpalautteen mukaan, mutta vuosittainen yleisö on jäänyt vain noin 60 000 maksaneeseen kävijään. Kannattavaan toimintaan sen pitäisi olla lähes saman verran lisää. Mutta miten saada kannattavaa toimintaa, kun palveluksessa olleet tontut on irtisanottu ja työt ulkoistettu. Vakituista väkeä Santaparkissa on nyt tasan kaksi, toimitusjohtaja mukaan luettuna. Rovaseudun asukkaita kehotetaan käymään Santaparkissa, mutta juuri kenelläkään ei oikein tunnu olevan tietoa, milloin se on avoinna. Kaupunkilaiset ovat tavanneet etelä-suomesta tulleita pettyneitä lapsiperheitä, jotka ovat turhaa kopistelleet Santaparkin ovea.
Kun on tehty suuria ja kalliita virheitä, niiden korjaaminenkin vaatii paljon rahaa. Uskoa Santaparkin tulevaisuuteen tuntuu olevan ainakin hallituksen puheenjohtajalla. Joulupukin kotiluolaan suunnitellaan miljoonan euron investointeja kolmen seuraavan vuoden aikana ulkopuolisella rahalla. Aika näyttää, onko niistäkään enää Santaparkin pelastajaksi.