Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Miten jaksaa lä­hi­lap­si? Vuo­si­kym­men­ten ku­lues­sa asiat be­to­noi­tu­vat siten, että lähellä asuva on luuseri ja etäällä asuvat huip­pu­lap­sia

Mikäli lähellä asuva yrittää kertoa äidin arkiasioita arkisesti, niin puhe vaietaan ja mitätöidään: äitihän pärjää niin hyvin!

Kyllä rakas äitimme pärjää hyvin! Tätä hokevat useimmin etälapset, jotka huolehtivat itsestään ja useimmiten myös omista lapsenlapsistaan mielestään ylenpalttisella antaumuksella ja uhrautuvuudella.

He pitävät yhteyttä rakkaaseen äitiinsä jopa kerran viikossa soittamalla mairistelevan puhelun, jossa äidin yksin pärjäämistä kehutaan.

Äiti ylistää puheluita lähellä asuvalle ja arkiaskareissa häntä oikeasti auttavalle lapselleen. Hän tuntee maireiden puheluiden kautta etäällä olevien lastensa elämän olevan huippuhienoa ja elitististä. Lähellä asuvaa hän pitää vain arkitöiden tekijänä, jota voi käskyttää ja vähätellä muille mielin määrin.

Etäällä asuvat toki kiittelevät lähellä asuvaa ja hänelle soitetaan vain, jos heidän puheluunsa äiti ei ole vastannut.

Vuosikymmenten kuluessa asiat betonoituvat siten, että lähellä asuva on luuseri ja etäällä asuvat huippulapsia, eiväthän he ole äitiä milloinkaan moittineet, mairistelleet vain.

Mikäli lähellä asuva yrittää kertoa äidin arkiasioita arkisesti, niin puhe vaietaan ja mitätöidään: äitihän pärjää niin hyvin!

Äiti ei kestitse lähellä asuvaa muulloin kuin etälapsien tai vieraiden läsnä ollessa, antaen sen vaikutelman, että se on normaaliarkea.

Etälapset käyvät toki silloin tällöin rakasta äitiään katsomassa lomillaan. Äiti laittaa heille hyvää ruokaa, jonka lähilapsi on kaupasta heitä varten hakenut, äiti luonnollisesti rahoittaa vierailut ruokineen ja antaapa myös käyttörahaa lomatarpeisiin.

Lähilapsi perheineen saatetaan kutsua syömään, useimmiten ei. Samalla on mukava vierailla lähilapsen perheessä vähättelemässä heidän asumistaan.

"Lähilapsen jäädessä eläkkeelle, etälapset, itsekin eläkkeelle jääneitä, kehuvat miten sinulla on nyt helpompaa hoitaa rakasta äitiämme."

Perintö kiiluu aika monen etälapsen mielessä. He uskovat äidin antaneen runsaasti etuuksia ja hoitoapua lähilapselleen ja hänen lapsilleen. Luuloa ruokkivat lukemattomat puhelut äidin kanssa, joissa toistetaan lähilapsen antamaa suoraa palautetta ja syyllistetään hänen puolisoaan auttamattomuudesta.

Lähellä asuvan puoliso on usein varsin vaikeassa välikädessä, sillä hänenkin odotetaan osallistuvan auttamistalkoisiin. Lähilapsella on useimmiten työ, perhe ja lapset, eli samat tehtävät kuin etälapsilla.

Tämä on todellisuutta useissa perheissä. Lähilapsi ei voi asialle mitään, sanotaan vain, että se on sinun velvollisuutesi! Etälapset toki uskovat rakkaan äitinsä valheellisia kertomuksia lähilapsestaan. Kyllä me perinnönjaossa annamme sinulle korvauksen!?

Parhaimmillaan lähilapsen puolisolla on myös samanhenkinen lähiäiti. Tällöin sanotaan, että onpa ihanaa, kun teillä on kaksi huolenpitäjää niin lähellä! Valitettavasti lähiäidit eivät ole useinkaan luotettavia, vaan kaikki lähilapsen kertomat omat asiat muuttuvat jutun aiheiksi etälasten puheluissa.

Lähilapsen jäädessä eläkkeelle, etälapset, itsekin eläkkeelle jääneitä, kehuvat miten sinulla on nyt helpompaa hoitaa rakasta äitiämme. Itse he matkustelevat, mökkeilevät ja harrastavat odottaen lähilapsen soittoa tai viestiä äidin voinnin huonontumisesta ja perintöilon lähestymisestä.

Miten jaksaa lähilapsi?

Julkaisemme kirjoituksen

poikkeuksellisesti nimimerkillä.

Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!

Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.