Miten ja kenen toi­mes­ta Suomen leh­dis­tön­va­paut­ta ar­vioi­daan? – "jär­jes­tön pää­sih­tee­ri ja vies­tin­tä­joh­ta­ja­kaan eivät tiedä"

Kansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö julkaisi keskiviikkona vuosittaisen raporttinsa lehdistönvapaudesta. Suomi oli tipahtanut indeksissä pykälän alaspäin neljännelle sijalle. Suomi piti vuodesta 2010 ykköspaikkaa vuosittaisessa lehdistönvapausindeksissä, kunnes tippui kolmanneksi viime vuonna.

Miten lehdistönvapautta mitataan Suomessa, Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen alaosaston puheenjohtaja Jarmo Mäkelä?

– On useita hyvin helposti mitattavia suureita, joiden kautta sitä mitataan. Siihen kuuluvat lainsäädäntö eli millä tavoin median toimintaa lainsäädännön näkökulmasta suojellaan ja rajoitetaan. Toinen on se, millä tavalla median omistusrakenne on maassa järjestynyt, eli onko medioita paljon tai vähän ja ovatko jotkut niistä suhteettoman hallitsevia. Kolmas on median kuluttajien oikeudet suhteessa mediaan, eli onko kuluttajalla mahdollisuus valittaa, otetaanko valituksia huomioon, korjataanko virheitä ja niin edelleen.

Ketkä arvioivat lehdistönvapauden tason Suomessa?

– Edes minä en tiedä sitä. Järjestö ei paljasta, keneltä kaikilta mielipidettä kysytään. Suomessa huhtikuun alussa vieraillut järjestön pääsihteeri ja viestintäjohtajakaan eivät tiedä. Organisaatiossa on annettu tietyn osaston ja henkilön tehtäväksi asiasta vastaaminen. Vain hän tietää, ketkä ovat henkilöt, jotka tekevät maakohtaisen arvioinnin. Sen sijaan se, mitä henkilöiltä kysytään, on avointa tietoa.

Suomi tipahti kansainvälisessä lehdistönvapausindeksissä neljännelle sijalle, pitääkö tästä huolestua?

– Mielestäni siinä ei ole erityistä huolestumisen aihetta. Tilanne on se, että meillä ei ole suurta instituutionaalista sananvapausongelmaa, vaan meillä on sattunut pari ikävää ja sinänsä valitettavaa tapausta peräkkäin. Eli viime vuonna pääministeri Juha Sipilän ja Ylen yhteenotto ja tänä vuonna Puolustusvoimien Viestikoekeskusta käsitelleen jutun ympärillä käyty keskustelu. Nämä ovat kiinnittäneet selkeästi raportin tekijän huomiota.

– Vastaavia tapauksia ei ole ollut kahtena viime vuonna Norjassa, Ruotsissa ja Hollannissa, jotka olivat nyt Suomen edellä. Jos tällaisia tapauksia ei tule lisää, niin hyvin oletettavasti sijoituksemme nousee.

Onko yksittäisillä tapauksilla suuri vaikutus maakohtaiseen indeksiin?

– Silloin kun ei ole mitään instituutionaalista ongelmaa ja järjestelmä on sinänsä kunnossa. Silloin tällaiset yksittäiset isosti uutisiin nousevat jutut saavat ehkä suhteettoman painoarvon.

Mihin suuntaan lehdistönvapaus on kehittynyt kansainvälisellä tasolla?

– Nopeasti huonompaan suuntaan. Ikävä kyllä myöskin Euroopassa. Olennaisia syitä ovat suurta huomiota herättäneet tapahtumat. Euroopassa on viimeisen vuoden aikana tapahtunut kaksi tapausta, joissa journalisti on tutkinut järjestäytyneen rikollisuuden toimia ja tullut murhatuksi ilman, että murhaa on pystytty selvittämään. Tällainen on tapahtunut sekä Maltalla että Slovakiassa. Lisäksi on vielä Tanskassa tapahtunut toimittajan murha, joka on luonteeltaan ihan toisenlainen, mutta siinäkin työssään ollut toimittaja joutui henkirikoksen kohteeksi.

– Tiettyjen eurooppalaisten maiden, kuten Unkarin ja Puolan, tilanne on todettu jo aiemmin aika huonoksi. Näiden maiden ranking laskee koko ajan.