Jokainen voi mielessään kuvitella, miltä alati mölyävät kisafanit näyttävät ja kuulostavat kaukana kotoa.
Ei ole mikään kaunis näky. Eivätkä äänet ole halpoja. Rahisevan sävyn löytymiseksi on käytetty euro jos toinenkin, vaikka ei olut Saksassa niin kallista ole.
Vaikka saksalaisia kiekkofaneja on lukumääräisesti eniten, suomalaiset täyttävät hanakimmin kuppiloiden ja terassien tuolit. Ja tätä jatkuu aamusta iltaan - tai siis yömyöhään.
Kaiken huipuksi joillakin on mukana omat CD:t, joita he henkilökuntaa maanitellen pyytävät soittamaan. Kölnissäkin on jo puhki soitettu "Den glider in" ja "Ihanaa, leijonat, ihanaa". Vuoden 1995 mestaruushittejä, joista Suomi-poika hakee yhä itsetuntoonsa vahvistusta.
Näin on menty jo 15 vuotta, eikä se muuksi voi muuttua. Jääkiekon MM-kisat ovat näille ihmisille vuotuinen kohokohta, joka ylittää joulut ja juhannukset.
Hatun nosto ja pokkaus faneille siitä, että kaikki tapahtuu sulassa yhteisymmärryksessä. Tämä kansanosa elää ja hengittää niin sivistyneesti, ettei välien selvittelyyn tarvita voimakeinoja vaan vain muutama kovaan ääneen lausuttu totuus päin näköä auttaa kummasti.
Joskus karnevaalimeininki menee kuitenkin niin (liian) pitkälle, että fania ei huvita enää pitää vaatteita päällään, vaan ohjelmassa on strippinumero.
Ei. Tällä kertaa kyseessä ei ollut härmän äijä.
Nämä hyvin kyseenalaiset tyylipisteet menevät eräällä tuntemattomaksi jääneelle saksalaiselle fanille, joka halusi pitää tällaisen performanssin heti sen jälkeen, kun Saksa oli varmistanut Slovakia-voiton turvin paikan puolivälieriin.
Analyytikoina ja kiekkoasiantuntijoina itseään pitävät urheilutoimittajat ovat jo pitkään ja hartaasti dissanneet MM-kisoja, joissa ei ole kuin kourallinen maailman parhaita pelaajia. Pelin taso ei sen vuoksi aina häikäise, ja silloin tällöin katsomoon ei välity oikea MM-kisatunnelma.
Kertokaa tämä sama niille tuhansille ja taas tuhansille kiekkofaneille, jotka ovat säästäneet 358 vuorokautta rahaa sukanvarteen, jotta he pääsisivät pyhiinvaellusmatkalle suoraan tapahtumien keskiöön. Näille elämäntapataiteilijoille on aivan sama, ketkä siellä kaukalossa heiluvat.
Kun MM-karavaani siirtyy ensi vuonna Slovakiaan Bratislavaan, siellä on taas valtavat määrät suomalaisia kiekkofaneja riippumatta siitä, luistelevatko kaukalossa Valtteri Filppula, Niklas Bäckstöm ja Mikko Koivu.
Jääkiekon MM-kisoja tarvitaan joka vuosi. Sallitaan ne näille hurjiksille, jotta he jaksaisivat paremmin pysyä siivosti, kunhan arki koittaa.
Oma lukunsa tähän tarinaan kirjoitetaan vuosina 2012 ja 2013, jolloin kisat pelataan lähes käytännössä kokonaan Suomessa. Vain neljä viimeistä kisapäivää vuonna 2013 MM-kekkerit siirtyvät Ruotsin puolelle Tukholmaan.
Silloin voi ähky yllättää. Liika on aina liikaa.