Tänään on kulunut tasan 20 vuotta siitä, kun matkustaja-autolautta Estonia upposi Itämerellä. Ennen kello kahta aamuyöllä tapahtuneessa onnettomuudessa menehtyi 852 ihmistä.
Moni muistaa yhä elävästi hetken, jolloin kuuli uppoamisesta aamu-uutisista. ”Miten siitä voi olla niin kauan?” onkin tyypillinen ajatus silloin, kun jotain tunteita herättänyttä suurta uutistapahtumaa ruvetaan jälkikäteen muistelemaan.
Kirkkaita ja yksityiskohtaisia muistikuvia hetkistä, jolloin kuulimme tällaisista tapahtumista, kutsutaan salamavalomuistoiksi.
Jossain vaiheessa mietittiin, onko kysymyksessä aivan erityinen muistamisen laji. Nykyisin ollaan enimmäkseen sitä mieltä, että ei.
Tunteita herättäviä tapauksia kerrataan mediassa pitkään, niistä puhutaan perheen ja ystävien kanssa ja niille yritetään löytää mieltä ja merkitystä. Siinä täyttyy monta vahvan muiston syntymisen periaatetta.
Kalevan toimitus avasi Juttutuvassa keskustelun, jossa muistellaan hetkiä, jolloin kuultiin dramaatttisista uutisista.
Lue lukijoiden muistoja ja kirjoita omasi: Missä olit, kun...?
