Talouspolitiikan ylivoimaisesti kuumin kysymys on tällä hetkellä se, miten reagoida epävarmuuteen. Talouspolitiikkaa ei tehdä ajassa, vaan tulevassa ajassa.
Elokuussa laadittavan valtion budjetin pitäisi istua kuin mittatilauspuku vuonna 2012 talou-delliseen todellisuuteen. Kun talousmaisema on sumuinen, talouspolitiikan sovittaminen on erittäin vaikeaa.
Epävarmuudesta seuraa kaksi ohjetta hallitukselle. Yhtäältä pitäisi liikkuvia osia rasvata kunnolla. Kun sumu hälvenee ja ennusteet tarkentuvat, pitäisi reagoida mahdollisimman nopeasti. Toisaalta talouden perustaa vakauttavia rakenteita pitäisi vahvistaa.
Talouden kivijalkoja voisi olla esimerkiksi kattava, monivuotinen työmarkkinaratkaisu. Vakautta talouspolitiikkaan tuo myös hallitusohjelman noudattaminen kunnes uutta poikkeavaa tietoa on käytettävissä. Hötkyily on epävarmuudessa myrkkyä talouden vakaudelle.
Valtiovarainministeriön tulo- ja menoarvioesitys on laadittu periaatteella, ettei nyt keikuteta venettä. Eräiden menojen aientamisessa näkyy, että hötkyilylle on hieman annettu sijaa. Varsinkin kuntien valtionosuuksien etupainotteinen leikkaaminen vaikuttaa hätiköidyltä.
Esityksen mukaan valtion menoja lisätään reilun miljardin verran ja karsitaan saman verran. Esitykset ovat sen verran vaatimattomia, että niitä voi perustellusti luonnehtia talouspolitiikan hienosäädöksi.
Ehdotusten joukossa on toki monta mielenkiintoista yksityiskohtaa, mutta talouspolitiikan suuri kuva näyttäytyy melko yllätyksettömältä.
Kansalaisten kannalta veronkorotukset ovat mielenkiintoisin osa budjettiesitystä. Veromuutokset heijastuvat jossain määrin aina ihmisten käyttäytymiseen. Asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen tuo valtiolle 80 miljoonaa vuodessa. Veroedusta leikkaantuu noin 15 prosenttia. Tällä ei liene suurta vaikutusta asuntokauppaan niin kauan kuin korot -- vielä pari vuotta -- pysyvät alhaalla.
Lehtitilauksista ensi vuoden alusta perittävä yhdeksän prosentin arvonlisävero siirtyy varmaankin pääosin hintoihin ja vähentänee jonkin verran lehtitilauksia.
Kotitalousvähennystä leikataan vajaat neljännes, millä lienee hyvin pieniä vaikutuksia remonttien ja kotiavun teettämiseen.
Veroehdotuksissa pistää silmään se, että ratkaisut vievät Suomea piirun verran tasaverotuksen suuntaan. Vaalikeskusteluissa erityisesti Jutta Urpilainen profiloitui tämän linjan vastustajana. Hänen esityksessään veronkorotusten painopiste on 90-prosenttisesti tasaveroissa.
Energiaverotuksen kiristämisellä on ilmastomuutokseen liittyviä yleviä päämääriä. Toisaalta ne ovat myrkkyä verotuksen oikeudenmukaisuudelle.
Saisipa nyt olla sosiaalidemokraattisen puolueen paikallisosaston kokouksessa kärpäsenä katossa kuuntelemassa, kun puoluejohto selvittää tasaveroasiaa puolueen aktiiveille. Kuinkas tässä nyt näin kävikään?
Edellisellä hallituskaudella saimme lukea demareiden poliittisissa ulostuloissa toistuvasti, että keskustapuoluetta viedään kuin litran mittaa. Kokoomus vie ja kepu vikisee. Nyt saamme lukea keskustan puoluelehdistä, miten demarit vievät ja miten kokoomuksella on äänettömän yhtiömiehen asema hallituksessa.
Vuoden 2012 veromuutokset ovat selvästi lähempänä kokoomuksen vaalienaluspuheita kuin demareiden, joten opposition kritiikki ei tältä osin oikein osu maaliin. Osumatarkkuus ei ollut sen parempi edellisen hallituksen demarikritiikissä.
Miten varautua epävarmuuteen, miten suunnistaa sumussa? Talouspolitiikassa olisi erittäin tärkeätä omata valmiudet nopeisiin suunnanmuutoksiin. Se puolestaan on mahdollista, mikäli hallituksen rivit pysyvät yhtenäisinä.
Pienten puolueiden turva on yleensä perustunut hallitusohjelmaan. Hallituksen yhtenäisyyttä koetellaan, jos hallitusohjelman talouslinjalta putoaa pohja. Ensi vuoden budjetti oli ensimmäinen mutta hyvin lievä tulikaste. Rima jäi kannattimilleen.