Mitä silloin pitäisi tehdä, jos lapsi haluaa presidentiksi? Miten pitäisi suhtautua siihen, että teinit pälättävät politiikkaa niin, että vanhempia hirvittää? Entä, jos he kyselevät, miten puolueisiin liitytään ja mitä siitä seuraa?
Näinhän sen ei pitänyt mennä. Tutkimus toisensa jälkeen on viime vuodet todistellut, ettei politiikka kiinnosta nuoria. Vaalien alla mielenkiinto kasvaa, tietysti. Ja presidentinvaalien alla erityisesti, mutta kyse saattaa parhaimmillaan olla enemmästäkin.
Tästä voisi päätellä, että presidentinvaalit kannattaisi järjestää vaikka joka vuosi. Se aktivoisi teini-ikäisiä ja pitäisi heidät pois muusta pahanteosta.
Vakavasti sanoen: jos varttuneempi on jo vähän väsähtänyt presidentinvaalitaistoon, nuoret ovat vasta kiihdytyskaistalla.
Kuusi vuotta sitten käydyistä presidentinvaaleista on faktaa siitä, mikä nuoria kiinnosti ja kuinka paljon. Tässä Juhani Pehkosen ja Sakari Nurmelan tutkimuksessa tarkasteltiin jo 18 vuotta täyttäneitä, mutta osviittaa se antaa myös tätä nuorempien suhteesta politiikkaan.
Selvä enemmistö oli kiinnostunut suuresti tai ainakin jonkin verran presidentinvaaleista. Lähes puolet nuorista sivusi vaaleja keskusteluissa jopa päivittäin.
Tuolloin tutkijat miettivät, onko vaaleilla pysyvämpää vaikutusta nuorten ja politiikan väliseen suhteeseen. Kuten sanottu, saattaapa näin ollakin.
Presidentinvaalin toisen kierroksen väittelijöille ja heidän taustajoukoilleen tiedoksi: nuoret eivät 2000 vaaleissa pitäneet yhtään luurankojen kaivamisesta kaapeista. Heidän mielestään ratkaisut on saatava aikaan muilla keinoin. Niin, että loanheitto sikseen, hyvät ehdokkaat.
Television uutis- ja ajankohtaisohjelmat vaikuttavat nuorten äänestyspäätökseen, sanoo tuo tutkimus. Pieni haastattelukierros todistaa, että nuoret seuraavat vaalikeskusteluja tällä kierroksella innolla. Kun ohjelma päättyy, teinit siirtyvät väittelemään nettiin.
Vaalimökkeihin ja vaalitilaisuuksiin nuoriso ei sen sijaan tunne vetoa. Eikä ihme, jos väitteet siitä pitävät paikkansa, etteivät mökkejä pystyssä pitävät tukihenkilöt innostu teini-ikäisten vierailuista.
Oulussakin on kuuleman mukaan kysytty sisään astuvalta nuorelta ikää. Jollei sitä ole ollut äänioikeuteen saakka, ovat 15-kesäiset popsineet piparinsa syyllisyyttä tuntien. Jos näin on, on turha miettiä miksi puolueiden kokouksien yleisilme on harmaa - joka suhteessa.
Vihreys on se väylä, jonka kautta nuoret ensimmäisenä miettivät politiikkaan lähtemistä. Vihreys koetaan turvalliseksi, eikä vihreys nuorten mielestä tartu samalla tavalla kuin muut värit. Mutta millähän silmällä vihreät nuoret katselevat Tarja Halosen ja Sauli Niinistön kampanjoita?
"Ainakin periaatteessa arvoiltaan vihertävän presidentti Tarja Halosen kampanja on ollut suuri pettymys. Kaikkia miellyttämään pyrkinyt linja on tarkoittanut lähinnä mitäänsanomattomuutta."
Halosen näkemykset ympäristöongelmien ratkaisemisesta ovat vihreiden nuorten mielestä jääneet hämäriksi.
"Ehdokas Niinistö on viime aikoina kunnostautunut julkisen kuvansa viherpesussa. On tietysti ilo kuulla aiemmin ympäristönsuojelua lähinnä halveksineen ehdokkaan puhuvan ilmastonmuutoksesta ja biopolttoaineista."
Toistaiseksi Niinistö on vihreiden mielestä puhunut ympäristöasioista iskulausetasolla, eikä mitään konkreettisia ehdotuksia ole tullut.
Näin tiukkaa tekstiä on kiva lukea näinä ympäripyöreiden lauseiden viikoilla. Toivottavasti kuulemme sitä myös alkaneella viikolla, kun vihreät nuoret ovat valinneet puolensa.