Kolumni

Mitäpä, jos ru­non­lau­su­jat ja me­tal­li­bän­di löy­tä­vät toi­sen­sa?

Urheilun puolella paikkakunnan seurojen ja joukkueiden keskinäinen yhteistyö on yleensä takkuista kyräilyä.

Urheilun puolella paikkakunnan seurojen ja joukkueiden keskinäinen yhteistyö on yleensä takkuista kyräilyä. Kulttuurin puolella esittävän taiteen tekijöiden ennakkoluuloton yhteistyö ja sen johtaminen vielä hedelmällisiin tuloksiin on sen sijaan huomattavasti todennäköisempää. Täytyy vain olla joku, joka vetää oikeista naruista.

Esittävän taiteen harrastajien ja tekijöiden kirjosta löytyy monenlaisia valmiita tiimejä. Esimerkiksi
teatteriryhmät, kuorot, orkesterit ja bändit ovat jo valmiiksi yhdenlaisia joukkueita.

Raahen seutukunnassa kulttuurijoukkueiden yhteistyötä viritellään oikein virallisen byrokratian kautta. On hanke, on hallinnoija ja on projektipäällikkö. Mutta on myös Nouseva Rannikkoseutu ry:n leader-toimintaryhmän myöntämä 159 000 euron rahapotti, jonka turvin yritetään nyt saada aikaiseksi jotain pysyvää.

Kulttuurivalssaamo Staagi on Raahen seutukunnan kehittämiskeskuksen hallinnoima hanke, jolla on kolme vuotta aikaa saattaa seutukunnan esittävän taiteen tekijät kohtaamaan toisensa ja tekemään yhdessä entistä monipuolisempaa, suurempaa ja toivon mukaan myös laadukkaampaa kulttuuritarjontaa alueen yleisölle. Staagin haaste on kunnianhimoinen, mutta täysin saavutettavissa oleva.

Yhdelläkään toimijalla, joka kokee Staagin koskettavan itseään, ei ole varaa jättäytyä tarjolla olevan mahdollisuuden ulkopuolelle. Esittävän taiteen tekijöiltä kaivataan nyt ennakkoluulottomuutta ja avoimuutta, mutta myös rohkeutta kokeilla ja katsoa mitä tuleman pitää.

Staagin tavoitetta on yritetty konkretisoida kuvaamalla sitä kiukaaksi, jossa jokainen Raahen seutukunnan esittävän taiteen tekijä on yksi kivi. Saunottajan rooli on projektipäälliköllä, jonka heittäessä vettä kiukaalle lauteille kiipeää sankka joukko ihmisiä.

Tärkeää ja varmasti antoisaa on myös hämmentää välillä oikein kunnolla kiukaan kiviä, jotta kaikki mahdolliset yhteistyökuviot tulevat ainakin ajatuksen tasolla testattua. Koskaan kun ei kokeilematta voi tietää, mikä on se toimiva yhdistelmä.

Esittävän taiteen saralla melkein kaikki on mahdollista. Nyt, kun jopa rockmusiikki mielletään salonkikelpoiseksi kulttuuriksi, kenenkään tekijän syrjiminen iän tai tyylilajin perusteella ei ole millään tavalla perusteltua. Kuka tietää, vaikka Staagin kautta herkät runonlausujat ja synkkämieliset metallimuusikot löytäisivät toisensa ja saisivat yhdessä aikaiseksi jotain uutta, mielenkiintoista ja suurta yleisöä kutkuttavaa.

Kulttuurivalssaamon huipentumaksi on ajateltu koko seutukunnan toimijoiden voimin toteutettava suurmusikaali, joka kulkee ainakin tässä vaiheessa nimellä Spektaakkeli. Sen odotetaan jättävän jälkeensä pysyvän tilan esittävän taiteen tekijöiden käyttöön. Käytännössä siis Raahen seutukuntaan havitellaan seinien ja katon suojaamaa kulttuurivalssaamoa, yhdenlaista Lepakkoluolaa, joka aikoinaan Helsingissä kokosi yhteen laajan ja moninaisen kirjon nuorisokulttuurin tekijöitä.

Ajatus paikallisesta kulttuurivalssaamosta, tai millä nimellä sitä ikinä halutaankaan kutsua, on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Sekin tosin tarvitsee toimiakseen, Staagi-hankkeen päättymisen jälkeenkin, tarmokkaan ja asialle omistautuneen vetäjän. Siinäpä ensimmäinen haaste.

timo.myllykoski@kaleva.fi