Huhut Suomen hiihtourheilun kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja.
Suomi sai Oberstdorfin MM-kisoista viisi mitalia, mikä on maallemme normaalisuoritus, vaikka mitalitavoite ajautui karille jo avauspäivinä. Maiden välisessä mitalitaulukossa Suomi oli viidenneksi korkeimmalla pallilla.
18 vuotta sitten samassa paikassa järjestetyissä kisoissa Suomi saalisti saman mitalimäärän. Kisojen ohjelmassa on nyt kuusi lajia enemmän kuin vuonna 1987, mutta toisaalta kilpailu on entistä kovempaa.
Vuonna 1987 esimerkiksi hiihtomitaleista kamppailivat muutamia satunnaisia osumia lukuun ottamatta vain viiden maan, Norjan, Ruotsin, Suomen, Neuvostoliiton ja Italian hiihtäjät.
Nyt mitali mielessä mäkeä pukkaavat ylös muun muassa itävaltalaiset, saksalaiset, ranskalaiset, pohjoisamerikkalaiset, tshekit, slovakit ja monet entisen Neuvostoliiton alta putkahtaneiden valtioiden hiihtäjät.
Ennen oli ennen, nyt on nyt. Puusuksella ei enää pärjää.
Entisistä maineteoista voi ottaa oppia, mutta niihin on turha tukehtua. Varsinkin kun Suomen hiihtourheilun historiasta löytyy myös vähemmän mairittelevia mainetekoja.
Paljon parjattu Suomen maastohiihto palasi Oberstdorfissa mitalikantaan ensimmäisen kerran Lahden dopingskandaalin jälkeen.
Vielä enemmän parjattu miesten hiihto joutui naurunalaiseksi viestikisassa, mutta monelta jäi huomaamatta, että juuri miehet tekivät kauden ylivoimaisesti parhaat henkilökohtaiset hiihdot juuri MM-kisoissa.
Mäkimiehet pääsivät Janne Ahosen avulla lähes mitalitavoitteeseensa ja muutenkin joukkueen kokonaissuoritus oli hyvä. Yhdistetyn toiveet romahtivat Hannu Mannisen mukana. Antti Kuisma ja nuori Anssi Koivuranta yllättivät positiivisesti.
Oberstdorf järjesti erinomaiset MM-kisat. Kokonaisyleisömäärä oli 362 500 katsojaa, tunnelma oli hyvä ja järjestäjät hoitivat hommansa moitteettomasti.
Dopingtapauksia? Nolla.
Puhdasta urheilua? Ei, mutta järkyttävin keinottelu pysähtyi toivottavasti Lahteen ja Salt Lake Cityyn.
Myöskään Suomi ei ajautunut kolmansissa peräkkäisissä MM-kisoissa karille eikä kyrölle.
Kahden vuoden päästä Sapporossa riittää hymyileviä ihmisiä, mutta Oberstdorfin tunnelman tasolle pääseminen vaatii kovan urakan.
Kuka muistaa, miten hiihtourheilumme jaksoi Sapporon talviolympialaisissa vuonna 1972? Marjatta Kajosmaa toi hopean ja pronssin, naisten viestijoukkue ylsi hopealle ja Rauno Miettinen sai samanvärisen mitalin yhdistetystä.
Kultaa Suomelle ei suotu.
Japanissa kaikki hiihtivät vielä puusuksella.
Ajat muuttuvat, mitaleita tulee ja menee.