SOTKAMO Viime talvena kovia kokenut Suomen hiihtomaajoukkue pyrkii jo ensi talven Val di Fiemmen MM-hiihdoissa palaamaan mitalikantaan. Tavoite on asetettu sekä miesten että naisten maajoukkueille.
Naisten maajoukkue oli lähellä kärkeä jo viime talvena. Dopingin ja sukupolvenvaihdoksen takia naisten maastohiihdossa voi jonkinasteista verenvaihtoa olla tulossa ja tähän rakoon suomalaiset pyrkivät iskemään.
Ounasvaaran Pirjo Manninen palaa lonkkavaivojen vaivaaman talven jälkeen ensi talveksi ladulle puolustamaan toissa talven Lahden sprintin MM-voittoaan. Satu Salonen ja Kaisa Varis hiihtivät jo kärjen tuntumassa viime talvena. Naiset haluavat varmasti olla pallilla myös viestikisan jälkeen.
Miesten maajoukkueen mitalitoiveet ovat sprinttihiihtäjien varassa. Utajärven Keijo Kurttila väläytteli jo viime talvena maailmancupin kakkos- ja kolmossijoillaan. Kevään kutsukilpailuissa Kurttila voitti jopa olympiavoittajan.
Lahden dopingkärhämän vuoksi viime talveksi uusiutui maajoukkue ja valmennusjohto. Päävalmentaja Reijo Jylhä myöntää, että hänkin teki kokemattomuuttaan virheitä.
Jylhä on kutsunut maajoukkueen käyttöön miehiä, joilla kokemusta on muillekin jakaa: vuosien 1972-85 hiihdon päävalmentajan Immo Kuutsan ja 1970-luvun ja 1980-luvun alkupuolen suuren suomalaisen hiihtonimen, Juha Miedon.
Ikuisia
totuuksia
Mieto ei päässyt Vuokatissa avausleiriään pitäneen maajoukkueen mukaan, mutta tulisieluisena persoonana tunnettu Kuutsa tuli paikalle pitämään palopuheen. Kuutsan aikana maajoukkue sentään voitti lähes 40 mitalia.
Kuutsan viesti oli yksinkertainen; hiihtovalmennuksen lainalaisuudet eivät ole vuosien varrella mihinkään muuttuneet.
Ikuisia totuuksia on, että harjoittelussa on laitettava itsensä likoon; on asennoiduttava niin, että seuraavat vuodet kohti Torinon olympialaisia sitoudutaan tekemään kaikkensa menestyksen eteen.
Kuutsa haluaa painottaa, että harjoitteluun on haettava painopistealueet ja urheilijan ja henkilökohtaisen valmentajan tasolla roolitusta päävalmentajan suuntaan on selkeytettävä; yhteistyö kaipaa lisää ryhtiä.
Laturetkeläisen
hyvät eväät
Kuutsa oli Salt Lake Cityn olympialaduilla viime talvena huolto- ja väliaikamiehenä. Kuutsan mukaan ladulla oli Suomesta huonokuntoisia hiihtäjiä.
50 km:lle saatiin kaksi edustajaa, joiden päämääräksi asetettiin kunniallinen maaliintulo. Eväät olivat sitä myöten; banaaneja, kurkkuja ja rusinoita eli samoja eväitä kuin laturetkillä nautitaan.
Kuutsa jatkaa, että suomalaisessa hiihtovalmennuksessa perusharjoittelussa on repsahdettu. Nyt on terästymisen aika.
On näköjään niin, että aina kun tulee uusi valmennusjohto, he tuovat siihen uusia omia painotuksiaan. Perusperiaatetta ei saa unohtaa; siihen kuuluu väsymisen eri asteiden ja helvetillisen tuskan sietäminen.
Kuutsa jatkaa, että Juha Mieto valmentautui vuoden 1980 Lake Placidin olympialaisiin teemalla toinen jalka rotkon reunalla. Mieto kesti tuskan ja toi olympialaisista kolme mitalia.
Kuutsa uskoo, että naisten maajoukkueella on hyvät mahdollisuudet päästä mitalikantaan jo ensi talvena. Kaisa Variksen, Satu Salosen ja Pirjo Mannisen lisäksi Kuutsa nostaa esiin Oulun Riitta-Liisa Lassilan, joka kehittyi viime talvena huimasti.
Nyt on tärkeää saada porukka puhaltamaan yhteen hiileen; on luotettava omaan tekemiseen ja kokonaisvaltaiseen järjestelmään.
Kuutsan mukaan dopingista Lahdessa kärähtäneet urheilijat voivat palata ladulle. Kuutsa tietää, että Myllylät ja kumppanit ovat olleet pohjoisessa leirillä.
Heidän paluunsa on nähtävä haasteena muille. Ihminen on erehtyväinen, kärähtäneet ovat syntinsä kärsineet. Kehittyneet testimenetelmät auttavat suomalaisia pääsemään samalle viivalle muiden kanssa, Kuutsa arvioi.