Talvisodan veteraani Sirkka Tavia halusi varmistaa istumapaikan kenraalin siunaustilaisuudessa ja saapui jonottamaan Tuomiokirkon ovelle jo puoli kahdeksalta aamulla. Odotus palkittiin ja Sirkka Tavia pääsi yleisön joukosta kirkkoon ensimmäisenä.
Oulussa ja Torniossa koulunsa käyneelle rouvalle lauantai oli suuri päivä kahdesta syystä: "Suuren suomalaisen hautajaiset ja Talvisodan päättymisen muistopäivä."
Siunaustilaisuuteen osallistuneiden veteraanien mielestä yhtä suuria hautajaisseremonioita ei ole Suomessa koettu sitten Mannerheimin hautajaisten vuonna 1951. Kekkosen hautajaiset eivät keränneet katujen varsille yhtä suurta väentungosta kuin kunnioitetun jalkaväenkenraalin siunaus ja hautaan lasku.
Tuomiokirkossa kuultiin lähes taukoamatonta vaimeaa mitalien kilinää ja miekkojen kalinaa, kun kunniavartiot ja lippuvartiot liikkuivat kirkossa sotilaallisten seremonioiden tahdittamina ja puolustusvoimien edustajat ja veteraanit kävivät laskemassa seppeleensä kenraalin siniristilipulla peitellylle arkulle, jonka päällä olivat hänen sotilastakkinsa ja miekkansa. Siunaustilaisuuden alussa arkun eteen tuotiin Adolf Ehrnroothin tärkeimmät kunniamerkit samettityynyille aseteltuina. Korkeimmalla paikalla oli Ehrnroothin omasta toivomuksesta hänen Mannerheim-ristinsä.
Arkkipiispa Jukka Paarman pitämän siunauspuheen aikana kuultiin kuultiin tavallista kovempi kolahdus, kun yksi lippuvartiossa ollut rakuuna pyörtyi. Arkkipiispan ääni ei edes värähtänyt, kun hän jatkoi siunauspuhettaan. Toinen vaimeampi kolahdus kuultiin, kun siunauksessa käytetty hiekkakauha lipesi arkkipiispan kädestä.
Sotilaallisia seremonioita johtaneen prikaatinkenraali Jan Laukan naama musteni, kun jossain saattoväen joukossa pärähti soimaan matkapuhelin juuri kun pääministeri Vanhanen laski valtioneuvoston seppelettä. Hautajaisia edeltäneenä päivänä pidetyssä kenraaliharjoituksessa Laukka järjesti Tuomiokirkossa puolustusvoimain korkeimmalle johdolle tiukat sulkeiset, kun miekat hänen mielestään kilisivät liikaa. "Lauantaina eivät kilise!" kenraali komensi.
Kirkkosalissa kuultiin yhden kerran myös hyväntahtoista naurunhyrinää, kun kenraali Jaakko Valtanen siteerasi Euroopan yhdentymiseen lämpimästi suhtautuneen Ehrnrootin kommenttia markan vaihtumiseen euroksi: "Ei huolta. Fyrkka kuin fyrkka."