Laila Hirvisaari on jo miltei 35 vuotta ollut suomalaisten naislukijoiden suosikki. Ei ihme, sillä hän sommittelee laajat eeppiset romaaninsa taitavasti. Niiden juoni rönsyilee, mutta pääjuoni pysyy selkeänä. Historialliset tapahtumat saavat taustakseen fiktioon limittyneitä faktoja, romantiikkaa ja yksilöllistä murhetta.
Elävä kerronta ja yksityiskohtiin perustuva ajankuva ovat Hirvisaaren teosten vahvuus. Mielikuva omasta pohjoisesta tasavallasta saa uuden ulottuvuuden, kun sen historia näyttäytyy osana keisarillisen ja kansainvälisen Venäjän polveilevaa historiaa.
Kruununpuisto aloittaa uuden Imatra-sarjan. Keskiössä on Imatran Valtionhotelli, joka liittää yhteen venäläisen aateliston, ulkomaalaiset lomanviettäjät ja suomalaiset tehtaantyöläiset.
Suomen venäläistämistä kiihkoisasti ajanut kenraalikuvernööri Bobrikov surmataan 1904, ja suomalaiset isänmaanystävät ovat sekä helpottuneita että huolissaan omiensa tulevaisuudesta. Venäjän poliittinen liikehdintä luo yleistä levottomuutta.
Yksi keskeisistä henkilöistä on Vuoksen myrskyssä vaimonsa menettänyt venäläistaustainen tehtaan puutarhuri Nikolai Kuzmin, joka tarinan alussa jää 14-vuotiaan tyttären Anna Kristiinan yksinhuoltajaksi. Tyttärellä on haave, joka senaikaisessa Suomessa on mahdoton - hän haluaa opiskella lääkäriksi.
Valtionhotellin kautta Nikolain elämä liittyy inkerinmaalaiseen kreiviin ja hänen nuoreen vaimoonsa. Iältään epäsuhtaisen kreiviparin murheena on se, ettei aatelisarvolle vielä ole syntynyt perillistä.
Kruununpuistossa kuten muissakin romaaneissaan Hirvisaari kuvaa vahvoja naisia.
Kreivillisten ja suomalaisten yhdyssiteeksi tulee romaanissa kreivittären suomalainen seuraneiti Julia, jonka veli kuuluu Bobrikovin ampuneen Eugen Schaumanin ystäväpiiriin. Kohtalon tuntua lisää tieto Pietarin sotaa enteilevistä levottomuuksista - Talvipalatsin tanssisalit on muutettu työtuviksi, jotta naiset voisivat siellä valmistaa ensiaputarvikkeita sotilaille.
Historiallisessa romaanissa kiehtoo se, että olemme selvillä suurista käänteistä. Tiedämme, miten "historia" 1900-luvun alusta jatkui tähän päivään. Kouluopetus on painanut muistiin erityisesti sodat ja suuronnettomuudet. Se luo lukemiseen haikeutta ja turvallisuutta.
Tietoisina suurista linjoista voimme rauhassa kurkistaa kulissien taakse ja eläytyä romaanihenkilöiden värikkäisiin vaiheisiin, etenkin kun ne ovat hyvin taustoitetut ja havainnollisesti kerrotut kuten Kruununpuistossa. Historian suurille käänteille emme enää kuitenkaan voi mitään.