Päättymässä oleva vuosi 2015 tuskin jää historiaan yhtenä parhaimmista, pikemminkin päinvastoin. Kulunut vuosi osoitti, että hyvinkin alkanut kehitys voi kääntyä nopeasti toiseen suuntaan, että pitkään vaikuttaneet kriisit voivat jatkua erilaisista korjausyrityksistä huolimatta ja että uusia ongelmia saattaa nousta esiin odottamatta ja ilman että niihin löydetään nopeita ratkaisuja.
Vaikka arabikeväänä viisi vuotta sitten alkanut yhteiskunnallinen ja poliittinen liikehdintä sisälsi suuria odotuksia paremmasta tulevaisuudesta, on Lähi-idän tilanne muuttunut entistä monimutkaisemmaksi.
Tunisian myönteinen kehitys ei merkitse paljoakaan, kun ajatellaan kaoottisen kehityksen jatkumista islamilaisissa maissa.
Kansalaisvapaudet eivät ole lisääntyneet, vaan valta on edelleen keskitettyä ja demokratia erittäin rajattua.
Isis on ollut yksi vuoden 2015 vakavimmista haasteista. Sen rinnalla vanha al-Qaida on ollut jopa maltillinen toimija.
Vaikka Isis haastaa lähes koko maailmaan, ei sen kukistumisesta voida vielä puhua. Pariisin terrori-iskut ja niitä seurannut ahdistunut ilmapiiri ovat osoittaneet, että Isis kuuluu järjestöihin, joiden eliminointi on äärimmäisen vaikeaa, varsinkin kun eri toimijoilla on sen suhteen erilaisia tavoitteita.
Isis ensi vuonnakin olemaan yksi maailman suurimmista turvallisuushaasteista.
Venäjän 2014 jälkeen tapahtunut eristäytyminen kansainvälisestä yhteisöstä on jatkunut, vaikka Syyrian sodassa se on viime kuukaudet ollut yhteistyössä muiden maiden kanssa. Siitä huolimatta siihen ei tällä hetkellä luoteta, mistä yhtenä esimerkkinä on lännen siihen kohdistamien pakotteiden jatkuminen.
Koko ajan alemmas vajonnut öljyn ja kaasun hinta yhdistettynä tuohon eristäytymiseen on raunioittamassa Venäjän talouden, mikä esimerkiksi Suomen näkökulmasta on huono asia.
Ukrainan kriisi on ikävällä tavalla muuttumassa jäätyneeksi konfliktiksi. Maailman huomio on toki siirtynyt muualle ja epävarma tulitauko on pitänyt, mutta kriisin syyt ovat edelleen ratkaisematta.
Voi hyvin olla, että Venäjä ei tule luopumaan sopimusten vastaisesti valtaamastaan Krimin niemimaasta, mutta Itä-Ukrainassa tulisi silti pyrkiä vakaampaan tilanteeseen. Mitään suurempaa läpimurtoa ei ole sielläkään odotettavissa.
Yhdysvalloissa pahimmat taloudelliset ongelmat näyttävät olevan ohi, mikä voi vaikuttaa myönteisesti koko maailmantalouteen. Myös Obaman kauden melko passiiviseen ulkopolitiikkaan saattaa tulla muutoksia ensi marraskuun presidentinvaalien jälkeen.
Pelkona kuitenkin on, että Donald Trumpin suosio säilyy republikaanien keskuudessa korkealla tasolla ja vahvistaa entisestään eristäytyneempää politiikkaa ajavien asemaa, vaikka hänestä ei presidenttiä tulisikaan.
Odottamattomin tapahtuma on ollut pakolaiskysymyksen kärjistyminen. Euroopassa – johon virrat ovat suuntautuneet – ei ole ollut edellytyksiä tilanteen nopeaan hoitamiseen. Epävarmuus on siksi johtanut kiihtyvään poliittiseen kuohuntaan.
Lisäongelmia aiheuttaa Euroopassa jo vuosia jatkunut talouslama. Suomessa ovat äänensävyt koventuneet ja vaikeuttaneet keskusteluun maahanmuutosta.
Suomessa asiat eivät muutenkaan ole parhaalla mahdollisella tolalla. Vaikka olemme kansainvälisissä vertailuissa maailman kärkijoukkoa, syntyy keskustelua seuratessa sellainen mielikuva, että mikään ei ole meillä hyvin ja että kaikki oli ennen paremmin.
Ihmisten epävarmuutta ja huolta käytetään häikäilemättä hyväksi omien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Erityisen paljon leimakirves on heilunut maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa. Toisten mielestä suurten pakolaisjoukkojen tulo Suomeen uhkaa jo yhteiskuntarauhaa ja kansantaloutemme perusteita ja antaa oikeuden suoraan väkivaltaan muita kohtaan.
Toiset taas ovat sitä mieltä, että Suomi on muuttunut syvästi rasistiseksi maaksi. Heidän mielestään kaikki kriittinen maahanmuuttoa koskeva keskustelu on rasistista ja siksi tuomittavaa.
Suomen taloudessa ovat asiat myös huonosti. Olemme pudonneet EU:n kärkisijoilta peränpitäjäksi Kreikan rinnalle. Tästä huolimatta kaikkia taloudellista kasvua edistäviä uudistuksia vastustetaan, vaikka velkaantumisemme on jatkunut jo useiden vuosien ajan. Vanhoista, toisenlaisissa oloissa myönnetyistä eduista pidetään kiinni vaikka se johtaisi taloudellisen syöksykierteen syvenemiseen entisestään.
Kovin suuria odotuksia ei tulevaan vuoteen voida siis liittää. Kehitys ei ole aina lineaarista. Myös yllätyksiä voi tapahtua – eivätkä ne aina ole pelkästään kielteisiä. Toivottavasti näin käy ensi vuonna.
Jyrki Iivonen on Helsingin ja Tampereen yliopistojen valtio-opin dosentti.
Kolumni