Suomessa on ollut paljon isoja yhtiöitä, joita ei olisi ollut yksityisin varoin mahdollista perustaa, vaan ne on perustettu valtion avustuksella. Esimerkkinä Rautaruukki, joka perustettiin Urho Kekkosen ollessa maan presidenttinä.
Elettiin kylmän sodan aikaa ja yhteiskuntarauhaa (= työtä, vientituloja ja tavaranvaihtoa) haettiin valtiollisen yhtiön voimin. Kylmä sota on historiaa, mutta globaalissa maailmassa ja yhteiskunnassa on edelleen jännitteitä.
Esimerkkinä -- edesmennyt Valmet (Valtion Metalli Oy) ja sen liitännäiset myytiin. Perusteollisuuslaitokset ovat nykymuotoisen hallinnon ajattelutavan vuoksi joutuneet ulkomaalaisomistukseen ja tuottavat voittoa -- bisnestä.
Jos valtion yhtiö on niin hyvä, että se kannattaa myydä, miksi se myydään?
Nykyinen valtion ohjausstrategia perustuu jaotteluun erityistehtäväyhtiöiden ja markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden välillä. Markkinaehtoiset yhtiöt jaetaan edelleen yhtiöihin, joissa valtiolla on strateginen intressi, ja yhtiöihin, joissa valtiolla on vain tavallinen omistajaintressi.
Autokatsastus yksityistettiin, minkä jälkeen katsastuksen hinta on noussut ja ulkomaiset katsastusyritykset ovat tuottaneet viime vuonna ilmeisesti yli 100 miljoonaa euroa voittoa.
Auton katsastaja on velvoitettu katsastamaan autonsa -- lakisääteisesti. Köyhä ja rikas auton omistaja maksaa katsastuksesta saman verran.
Ehkä autokatsastus ei ole niin kovin strateginen toiminto, että sen olisi pakko olla valtiollinen, mutta esimerkki siitä, miten markkinavoimat vierailevat lompakollamme lakia noudattaessamme.
Valtion viljavarasto lakkautettiin Suomen liityttyä EU:iin 1995. Ruokajonoja sittemmin on kyllä ollut. Valtion viljavarasto pilkottiin osiin ja viljaa varastoiva toiminta on nykyään Suomen Viljava Oy.
Tyhjillään olevat viljasiilot ovat lähinnä Museoviraston suojelukohteita. Viljava Oy:n omistaja on 100-prosenttisesti Suomen valtio ja EU:n toimintaan sitoutuneena se on myös interventioviljan merkittävä varastoija.
Toivon hartaasti, ettei tämä valtion omistajuus pilkkoudu tämän enempää. Interventiolla tarkoitetaan siis Euroopan unionin ylijäämien varastointia.
Valtion omistus on erittäin tärkeää sellaisissa yhtiöissä, jotka tuottavat välttämättömiä perushyödykkeitä muulle elinkeinoelämälle.
Tällaisia strategisia hyödykkeitä ovat sähkö, lannoitteet ja kaivannaiset. Muu teollisuus ja elinkeinoelämä hyötyvät näistä välittömästi. Reaaliaikaiseen laskutukseen siirtyvällä pörssisähköllä tekevät nyt ulkomaiset voittoa ja korkean sähkön hinnan vuoksi teollisuutemme joutuu maanpakoon.
E.ON on maailman suurin yksityisomistuksessa oleva energiayhtiö ja Euroopan toiseksi suurin ydinvoimayhtiö. Sillä on 34 prosentin osuus Fennovoimasta. Mainittakoon, että E.ON:n hiilipäästöt ovat Euroopan suurimpia, johtuen sen hiilivoimaloista.
Meillä Suomessa olisi mahdollista päästä vähän hiiltä päästäviin voimalaitoksiin kotimaisen hajautetun energiantuotannon voimin.
Strateginen siirtyminen kotimaiseen sähkön tuotantoon ja siirtoverkkojen hintaa nostavan vaikutuksen vähentäminen vahvistaisivat todennäköisesti kilpailukykyämme.
Taloustermillä stagflaatio kuvataan tilannetta, jossa sekä työttömyys että hinnat nousevat, kuten Suomessakin öljykriisin aikaan 1970 -luvulla.
Se on siis ulkoisen tekijän aiheuttama ja tilanne, jossa työttömyys ei pidäkään inflaatiota kurissa. Tämän ilmiön pelätään saavuttavan Suomen loppuvuodesta (Talouselämä 5.8.).
Markkinoita rauhoittava ja säätelevä mekanismi puuttuu. Demokratia on kriisiytymässä, kun Euroopan taloutta vakauttavaa mekanismia ei tunnu löytyvän valtioitten johdon keinoin. Markkinavoimista ei niin vain otetakaan niskalenkkiä.
Talouslaman uhkan alla uutisointi on uhkan mukaista, mikä taas johtaa seuraavaan reaktioon. Kuluttajat laittavat kukkaron nyörejä tiukemmalle ja kulutus vähenee. Tämä näkyy jo monen pienyrittäjän tilissä.
Toisaalta -- ei kai yksittäistä kuluttajaa voi moittiakaan säästölinjalle alkamisesta. Markkinavoimien edessä on tehtävä ratkaisunsa.