Aina riittää puhetta ja parranpärinää. Jääkiekon MM-kisoja kritisoidaan joka ikinen vuosi, ja milloin mistäkin syystä.
Tällä kertaa maailman parhaista pelaajista mukana on vain kourallinen, eikä pelin tason kuulemma viehätä. Ei ainakaan niitä kaikkien kaikkien alojen erikoisasiantuntijoita, jotka ovat aina oikeassa.
Mutta mitä pelin taso merkitsee loppujen lopuksi niille kymmenille tuhansille faneille, jotka hakevat MM-kiekosta ja elämyksiä, yhteisöllisyyttä ja jännitystä. Jollekin oman suosikkipelaajan näkeminen livenä on suuri täyttymys.
Kun Areenan yläkansi täyttyi ennen Valko-Venäjä-ottelua tuhansista pyhiinvaeltajista, joilla oli vain yksi päämäärä, ei heistä kukaan näyttänyt mitenkään alistuneelta tai pettyneeltä.
Tietysti taloudellisen voiton maksimointia mukaileva lippujen hinnoittelu on kuin märkä rätti kannattajan poskelle, mutta antaa karnevaalin alkaa ja kestää loppuun saakka.
Jääkiekko on yhteinen ilo ja yhteinen intohimo. Annetaan ainakin fanien nauttia.
Kun Ranska ja USA avasivat MM-kiekon, pahimpien skenaarioiden mukaan katsomossa olisi saattanut olla vain tuhatkunta katsojaa. No, virallinen lukema oli 8 402, mutta maalaisjärjellä mitattuna väkeä oli maksimissaan viitisen tuhatta.
Samaan aikaan Tukholmassa pelatun Saksa–Italia-ottelun virallinen ilmoitettu yleisömäärä oli 1 033. Tuntematta lainkaan laskutavan matemaattista kaavaa, voisi kuitenkin päätellä, että Ruotsissa voidaan katsoa totuutta silmiin, kun taas Suomessa on taipumusta asioiden sievistelyyn.
Vielä iltapäivällä Suomi–Valko-Venäjä-otteluun oli jäljellä muutama sata myyntiin vapautunutta lippua, mutta ostoryntäystä ei ehtinyt tapahtua. Kun h-hetki koitti, areenalla oli edelleen nuo muutama sata tyhjää paikkaa.
Sunnuntain Slovakia-ottelun ennuste on täysin arvailujen varassa, koska päivitettyä tietoa on mahdotonta kaivaa ja saada.
Pelillisesti avauspäivän ensimmäiset ottelut kulkivat omaa kiitorataansa. USA lämmitti ranskalaisia perunoita, Saksa söi makaronia, eikä Kanadan vaahteralehti päässyt havisemaan. Niin ikään Tshekki kaatoi pienien hankaluuksien jälkeen Tanskan.
Ilolla tervehtikäämme, että vapauttavan 2–0-osuman teki Petr Tenkrat vajaa kolme minuuttia ennen loppua. Ja niin tyypillisellä ja ominaisella tavalla. Suoraan syötöstä B-pisteen kaarelta ylänurkkaan.
Kärpissä kolmeenkin eri otteeseen kiekkoillut ja kuun lopussa 35 vuotta täyttävä Tenkrat on edelleenkin kansainvälisessä huippuvireessä. Tshekkipelaajien värvääminen Kärppiin on tuonut useitakin täysiä huteja, mutta Tenkratin kohdalla voidaan puhua napakympistä. ”Tenki” muistetaan muun kultajuhlien kapellimestarina, kun Kärpät kaatoi ratkaisevassa finaalissa Jokerit Helsingissä maalein 2–0.
Vuosi oli 2005.
Oi niitä aikoja.
Kolumni