Lakiesitys asiakkaan ja potilaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa on
juuri ollut eri tahojen luettavana lausuntoa varten. Lausuntoja ovat antaneet muun muassa kunnat, sairaanhoitopiirit, maakunnat, eri järjestöt ja valtion virastot. Julkisuudessa on puhuttu erityisesti asiakassetelistä ja sen tuomista uhkista.
Mikä on asiakasseteli? Esimerkki voisi valaista. Potilas saa terveyskeskuksesta, tulevasta sote-keskuksesta lähetteen sappivaivojen takia erikoissairaanhoitoon. Erikoissairaanhoito eli tuleva maakunnan liikelaitos toteaa, että sappi on leikattava.
Lakiesityksen mukaan liikelaitoksen on tarjottava potilaalle asiakasseteliä sappileikkausta varten. Potilaan ei ole pakko ottaa seteliä vastaan, jolloin keskussairaala leikkaa. Mutta jos potilas ottaa setelin, hän voi mennä haluamaansa yksityissairaalaan leikattavaksi. Leikattiinpa potilas missä tahansa, maakunta laskuttaa potilaalta saman asiakasmaksun, joka voi päiväkirurgisesta leikkauksesta olla runsaan satasen luokkaa.
Samoin kaavaillaan, että asiakasseteli on annettava myös kiireettömiä vastaanottokäyntejä varten. Tästä voisi esimerkkinä olla lonkkavaivapotilas. Sote-keskus on lähettänyt potilaan erikoissairaanhoitoon, jossa potilaalle tehdään lonkan keinonivelleikkaus. Leikkauksen jälkeen tarvitaan joitakin kontrollikäyntejä, jotta nähdään kuntoutuuko potilas. Liikelaitoksen on tarjottava asiakasseteliä kontrollikäyntejä varten. Potilas voi halutessaan ottaa sen vastaan ja mennä valitsemalleen yksityiselle ortopedille.
Tehtiinpä kontrollikäynti keskussairaalassa tai yksityisellä, maakunta laskuttaa saman asiakasmaksun, tällaisesta käynnistä noin viisi kymppiä. Tällaiset asiakassetelimääräykset ovat lakiesityksen kirurgiaa ja eräitä sosiaalitoimen tehtäviä - muun muassa kotipalvelua, vammaispalveluja, asumispalveluja - koskevassa kohdassa. Siis kerrassaan mainio juttu?
Toisessa saman pykälän kohdassa linjataan, että ”maakunta voi lisäksi ottaa asiakassetelin käyttöön muissakin ei-suoran valinnan palveluissa”. Koukeroinen ilmaisu tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon niitä tehtäviä, joita ei tehdä terveys- eli sote-keskuksissa. Kun sairaanhoidosta puhutaan, tämä tarkoittaa kaikkea erikoissairaanhoitoa.
Yhä vain paranee: finnitauti, huimaus, sepelvaltimotauti, reuma, diabetes, korvien humina, mahan tai virtsarakon tähystykset, geriatriset tutkimukset, pikkulasten silmien taittoviat tarvitsevat toisinaan erikoissairaanhoidon osaamista. Myös ultraääni- tai magneettitutkimukset ovat tällaisia tehtäviä. Kun maakunta antaa asiakassetelin, hoitoon pääsee nopeasti kun voi mennä yksityislääkärille samalla asiakasmaksulla kuin kävisi keskussairaalassakin. Näihin erikoissairaanhoidon tehtäviin maakunta voi tarjota asiakasseteliä, kun taas päiväkirurgiaan, vastaanottokäynteihin tai sosiaalitoimen tehtäviin sitä pitää tarjota. Lisäksi ministeriö vahtii, että asiakassetelitarjonta on riittävän laajaa. Mikä tässä on uhka?
Julkisella erikoissairaanhoidolla on päivystysvelvollisuus. Jokaisella erikoisalalla päivystyksen pyörittäminen vaatii noin kymmenen lääkäriä. Jos potilaat karkaavat asiakassetelillä pois julkisesta sairaalasta, mitä nämä lääkärit tekevät päiväsaikaan? Jos potilaita ei ole riittävän paljon eivätkä kaikki sairaudet ole riittävän monipuolisesti esillä, uusien hoitajien ja lääkärien koulutus ei onnistu. Lakipykälään onkin kirjoitettu rajoitus, että asiakassetelien antaminen ei saa vaarantaa lakisääteisiä tehtäviä. Jokaisessa maakunnassa tullaan tulevaisuudessa taistelemaan siitä, mikä vaarantaa päivystyksen ja opetuksen.
Nimittäin yksityiset terveystalot tulevat lobbaamaan maakunnan luottamushenkilöjohtoa kertomalla, että he hoitavat nämä sappileikkaukset ja magneettikuvaukset selvästi julkista halvemmalla. Tosihan se on: jos ei tarvitse päivystää eikä käyttää aikaa opetukseen, voi keskittyä vain hoitotoimiin. Keskusteluissa on vähemmälle jäänyt tutkimustyö. Yliopistosairaaloissa ja myös keskussairaaloissa tehdään potilastyön ohella koko ajan korkeatasoista tutkimustyötä. Jos jokin maakunta päättää, että kaikki esimerkiksi ihotautien tai geriatrian hoito tai vaikkapa tietokone- ja magneettikuvaukset voidaan hankkia asiakasseteleillä – sehän vie vähemmän rahaa – miten käy näiden alojen tutkimus- ja kehittämistyön?
On tietysti demokraattista, että maakunta saa päättää mahdollisimman paljon, mutta kykenevätkö maakunnat siihen? Säästöpaineita taatusti tulee olemaan. Samoin apajille tulijoita on. Lobbareita myös. Jollakin tavalla lakiin tulisi pystyä luomaan selkeät raamit sille, mitä ja minkä verran maakunnan erikoissairaanhoito saa asiakasseteleitä jakaa. Ministeriön vahtimisen olisi syytä olla toisinpäin: ei liikaa ulkoistuksia. Toissapäivänä (20.12.) saavutettu yksimielisyys hallitusryhmien kesken näyttää kuitenkin korjaavan ainakin osan laajaan asiakassetelikäyttöön liittyvistä uhkista. Yksityiskohdissa riittänee kuitenkin hiomista kevättalveksi.
Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.