Työ elättää. Ihmiset saavat palkkaa työstä, jota heille maksaa työnantaja. Tehdas, kaivos, korjaamo, kauppa, matkailu- tai muu isompi tai pienempi palveluyritys, kunta, valtio. Iso osa ihmisistä toimii itse yrittäjänä ja saa elantonsa yrityksen tuotosta.
Mutta on myös ihmisiä, joiden palkka tai yrittäjätulo on niin pieni, ettei se riitä elämiseen. Työttömille ei tule palkkaa ollenkaan. Heidänkin pitäisi elää.
Palkattomille ja pienituloisille on Suomessa rakennettu sosiaaliturva. Vanhoille maksetaan jonkinmoista eläkettä. Sairaat saavat sairauspäivärahaa. Työttömät peruspäivärahaa, työmarkkinatukea tai ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Pienituloiset asumistukea. Opiskelijat opintorahaa ja lainamuotoista opintotukea. Lapsiperheet lapsilisää. Ja jos näilläkään ei pärjää, on vielä toimeentulotuki ja siinäkin on vielä harkinnanvaraa, jos perustoimeentulotuen lisäksi on välttämättömiä lisätarpeita.
Toki sosiaaliturva ei ole ihan näin yksinkertainen. Näihinkin jokaiseen sisältyy lisä- tai vähennysosia yksilöllisten olosuhteiden mukaan. Monimutkainen kokonaisuus on muotoutunut vuosikymmenten kuluessa, kun sosiaaliturvassa olevia porsaanreikiä on yritetty korjailla.
Ja toinen puoli: pakolliset menotkin vaihtelevat. Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista. Lapsiperheet tarvitsevat isomman kulkuvälineen tai asunnon, enemmän leipää, luistimia ja kumikenkiä kuin yksinäinen kansalainen. Päivähoito maksaa. Sairaan lääkkeet maksavat eikä lääkäriinkään pääse rahatta. Kaiken kruunaa verotus sotu-maksuineen ja muutamat vielä jäljellä olevat monimutkaistavat vähennykset, vaikka niitä onkin karsittu.
Tässä viidakossa seikkailevat luukulta toiselle niin syrjäytymässä oleva nuori, viinan, työn ja perheen kanssa tappeleva matalapalkkainen, asiakkaansa menettänyt yrittäjä, ikääntyvä pitkäaikaistyötön kuin myös paljon sairastava eläkeläinen. Jos saa peruspäivärahaa ja asumistukea ja vähän vielä toimeentulotukea, niin kannattaako ottaa vastaan työtä? Kolme päivää viikossa? Kahden viikon pätkäsijaisuus? Naapurin keittiöremonttiurakka?
Systeemiä olisi syytä yksinkertaistaa. Tätä varten Juha Sipilän hallitus otti ohjelmaansa perustulokokeilun.
Kelan Olli Kangas teki viime talvena asiasta perusteellisen esiselvityksen joka julkaistiin maaliskuun lopussa. Julkaisussa on käyty läpi suomalainen nykysosiaaliturva, lukuisia maailmalla suoritettuja kokeiluja ja suunnitelmia, suomalaisia perustuloehdotuksia kolmen vuosikymmenen ajalta, kansalaismielipiteitä. Selvitys pohtii myös erilaisia perustulovaihtoehtoja.
Kun verotus otetaan huomioon, edellä olevan esimerkin kaltaisissa tilanteissa lisäpalkasta jää nykyisin käteen lisätuloa vain vähän, kenties 20 prosenttia, hyvin usein ei sitäkään. Eipä se juuri kannusta.
Avainkysymys onkin: voisiko perustulo yksinkertaistaa viidakkoa, kannustaa tekemään lyhytaikaistakin työtä ja parantaa tulottoman tai pienituloisen elämää ja elämänhallintaa?
Perustulo tarkoittaa yhteiskunnan kaikille kansalaisille maksamaa pysyvää toimeentulorahaa.
Suomalaisessa keskustelussa on ajateltu, että perustulo korvaa ison joukon muuta sosiaaliturvaa, jolloin ei tarvittaisi anomusristeilyä eri luukuille. Kansalainen myös tietäisi, minkä verran rahaa on käytettävissä. Nykyviidakossa kun tavallisen ihmisen on hyvin vaikea selvittää, mitä sosiaaliturvan muotoja hänelle kuuluu, miten ne vaikuttavat toisiinsa ja minkä verran sitä rahaa sitten lopultakin on odotettavissa.
On helppo joko kannattaa tai vastustaa perustuloa. Jos Suomen valtiolla olisi paljon rahaa, esimerkiksi kuukausittainen 1 000-1 500 euron perustulo voisi jo korvata ison joukon silpputurvaa. Mutta pääkaupunkiseudulla siitäkin jo vuokra veisi leijonanosan, siis asumistukea ehkä kuitenkin pitäisi maksaa. Kelan selvityksessä pidettiin ehkä parhaana 550 euron niin kutsuttua osittaista perustuloa. Se ei kuitenkaan ratkaisevasti vähentäisi kovinkaan monia muita sosiaaliturvan muotoja.
Mutta kysymyksiä riittää.
Väheneekö luukkuristeily? Kannustaako ilmainen raha sittenkään töihin? Miten kannustus järjestetään? Montako euroa perustulon pitäisi olla? Paljonko voi tienata, ettei perustulo tipahda pois? Miten perustulon lisäksi saatuja ansiotuloja verotetaan, jotta jotakin jäisi myös käteen? Onko käteen jäävän nettotulon arviointi yhtään helpompaa kuin nykyisin? Mistä valtiolle rahat perustulon maksamiseen? Tuleeko kansalaisista kahden kerroksen väkeä: veronmaksajia ja perustulolla eläjiä? Onko perustulo hyväksyttävämpää kuin toimeentulotuki?
Perustulokokeilusta päättää valtakunnan hallitus loppuvuoden aikana. Nimittäin erinomainen selvitys paljastaa perustuloon liittyvän niin monia kysymyksiä, että sen todellisesta tehosta ja vaikutuksista saadaan tietoa vain kokeilemalla.
Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.
Kolumni