"Lumi, uhanalainen laji." Enteileekö Coloradossa sijaitsevan Aspenin hiihtokeskuksen tuorein mainoslause talviurheilun loppua? YK:n tietojen mukaan hiihtokelpoiset alueet saattavat loppua Australiasta vuoteen 2070 mennessä, jos pessimistisimmät ennusteet ilmaston lämpenemisestä toteutuvat.
Uhka on niin vakava, että amerikkalaiset hiihtokeskukset ovat käynnistäneet kampanjan, jolla tähdätään "talven pitämiseen kylmänä". Päättyykö ensimmäisten mekaanisten hiihtohissien 1930-luvulla käynnistämä ja nykyisin joka vuosi miljoonia turisteja houkutteleva ryntäys valkoisen kullan pariin tämän vuosisadan lopulla? Jääkö meille pelkkä muisto lopullisesti taakse jääneestä ajanjaksosta, lumen puutteessa?
"Juuri kokemamme poikkeuksellisen lämmin talvi on todennäköisesti vuosisadan jälkipuoliskolla aivan normaali talvi", sanoo Ranskan ilmatieteen laitoksen Lumitutkimuskeskuksessa CEN:issä tutkijana työskentelevä Daniel Goetz.
Alpeilla luminen jakso on jo lyhentynyt 25 päivällä vuoteen 1960 verrattuna. Neljänkymmenen vuoden aikana lumen määrä Porten solassa Grenoblen lähistöllä on vähentynyt yli kolmanneksella, puolestatoista metristä alle metriin.
"Jos ilmaston lämpeneminen jatkuu, lumen määrä vähenee, sitä on lyhyemmän aikaa ja epäsäännöllisemmin", selittää CEN:in johtaja Pierre Etchevers.
Vuoteen 2050 mennessä lumipeitteen paksuuden arvioidaan laskeneen 30-60 senttiin ja jatkuvan lumen kauden lyhentyneen 30-60 päivään vuodessa, jos lämpötilat nousevat 1,5-2,5 asteella.
"Vaikka sademäärät kasvaisivat, sade tulisi vetenä, ei lumena", Pierre Etchevers korostaa.
Sama asia on todettu Kalliovuorilla Yhdysvalloissa. Colorado College ennustaa Kalliovuorten tilaa käsittelevässä tutkimuksessaan, että lumimäärä laskee alueesta riippuen 50-75 prosentilla vuoteen 2085 mennessä, ellei mitään tehdä ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi.
"Tulokset ovat hyvin huolestuttavia. Ei ole mahdotonta, että lumi häviää Kalliovuorilta kokonaan", Colorado Collegen tutkija Chris Jackson kommentoi.
Monet hiihtokeskukset sulavat pikkuhiljaa, kuten OECD:n tammikuun puolivälissä julkaisema tulevaisuustutkimus "Ilmastonmuutokset Euroopan Alpeilla" toteaa.
Ranskassa, Saksassa, Sveitsissä, Italiassa ja Itävallassa sijaitsevista kaikkiaan 666 hiihtokelpoisesta alueesta 609:llä on tällä hetkellä "tyydyttävä" luonnonlumitilanne. Jos keskilämpötila nousee yhdellä celsiusasteella, luku laskee viiteensataan, kahden asteen nousu pudottaa hiihtokelpoisten alueiden määrän neljäänsataan ja neljän asteen nousu kahteensataan.
"Hiihtokausi lyhenee ja ne hiihtokeskukset, joilla on selviytymisen mahdollisuuksia, keskittyvät kaikkein korkeimmille paikoille", selittää yksi raportin laatijoista, Zürichin yliopistossa työskentelevä maantieteilijä Bruno Abegg.
Vuoriston keskivaiheilla sijaitsevat hiihtoalueet ovat kaikkein haavoittuvimpia. Pahiten kärsisi Saksa: 60 prosenttia saksalaisista hiihtokeskuksista menettäisi varmuuden luonnonlumen saamisesta, vaikka lämpötila nousisi vain yhdellä asteella.
"Yrittäjät ovat tajunneet, että nyt on investoitava keinolumeen, jotta hissit saadaan kannattaviksi", selittää johtavaa ranskalaista lumitykkiyhtiötä York Neigea edustava Max Rougeaux.
Keinolumen tekemiseenkin vaaditaan, että lämpötila laskee nollan alapuolelle, ja sen ilmaston lämpeneminen tekee entistä riskialttiimmaksi.
"Pakkaspäiviä on entistä vähemmän, siksi yritämme tehdä järjestelmiämme tehokkaammiksi", Max Rougeaux sanoo.
Lumitykit tuhlaavat vettä ja energiaa. Voidaanko niitä yhä käyttää, kun luonnonvaroja pitäisi säästää?
"Lumitykkien käyttäminen ei ole järkevää kuivilla alueilla, kuten Kalliovuorten eteläosissa, jossa koko talous perustuu vesivaroihin", Chris Jackson ennustaa.
Jo nyt ympäristöjärjestöt moittivat lumitykkien runsasta käyttöä Alpeilla.
"Aluksi keinolunta käytettiin riskialueilla, hiihtokeskusten alimmilla rinteillä tai latujen risteyksissä. Nykyisin lumitykkejä käytetään jopa 3 000 metrin korkeudessa. Niistä on tullut yleislääke. Miten kauan yritämme saada lunta vuorille hinnalla millä hyvänsä?" kysyy Alppien suojelujärjestöön kuuluva Alexandre Mignotte.
Lumen häviäminen ei ole ainoa hiihtolomailuun kohdistuva uhka.
"Ilmasto-olojen muuttuminen on paljastanut sen, että kiinnostus hiihtoa kohtaan on laskussa. Talviurheilu on hyvin haavoittuvaista", sanoo pariisilainen urheiluhistorioitsija Patrick Clastre.
"Ranskassa hiihtämisestä ja laskettelusta tuli suurten joukkojen harrastus talouskasvun myötä Grenoblen olympialaisten jälkeen 1968. Valtio tuki unelmaa terveestä, urheilullisesta ja menestyvästä nuorisosta. Nyt hiihtoharrastus, joka on samalla kertaa sekä urheilu- että näytöslaji, on muuttumassa. Latujen ja rinteiden tähdet eivät enää innosta", historioitsija sanoo.
Suuret ikäluokat, jotka ensimmäisenä aloittivat lasketteluharrastuksen, luopuvat siitä vanhetessaan ja vaihtavat esimerkiksi kävelyyn.
"Seuraavalle sukupolvelle hiihto on enää yksi urheilulaji monien joukossa. Hiihtokoulujen suosio on jo nyt laskussa", Clastre kertoo.
Suuntausta vahvistaa entisestään suuren yleisön kasvava ympäristötietoisuus.
Tulevaisuudessa talviurheilua voidaan harjoittaa vain korkealla, ja siitä tulee epäilemättä nykyistä kalliimpaa. Sitä voi harrastaa vain eliitti, joka kuluttaa hiihtopalveluja maailmanlaajuisesti.
Vertauskuvallista on, että maailman korkeimman vuoriston ensimmäinen suuri laskettelukeskus nimeltään Himalayan Ski Village, avaa ovensa 2009. Se tarjoaa hinnakkaita palveluja varakkaalle asiakaskunnalle.