Lakeus tarjoaa vertailukohdan suur-Oulun palvelutasolle, kommentoi Kempeleen kunnanjohtaja Kari Ahokas Kalevan Sunnuntai-liitteessä. Mitä mieltä olet Ahokkaan ajatuksista? Kirjoita mielipiteesi alla olevaan kommenttilaatikkoon.
Kari Ahokas: Tsemppiä puolin ja toisin
"Toisin kuin Kalevan pääkirjoitus 25. syyskuuta väitti, Kempeleen, Muhoksen, Tyrnävän, Limingan, Lumijoen ja Hailuodon yhteistoiminta-alue eli Lakeus ei koostu kuntaliitoksen keräilyerästä. Me emme vain lähde siitä, että suuri on kaunista, vaan siitä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä on oltava muitakin vaihtoehtoja kuin kuntaliitos.
Kempelettä on ajettu Oulun yhteyteen kuin käärmettä pyssyyn, mutta kuten Aleksis Kivi kirjoitti, "vihan kuritus ajaa perkeleitä sisään, vaan ei ulos". Tässä on käynyt juuri sillä tavalla: jos näytetään, että olette tyhmiä kun ette tee noin, siitä seuraa, ettei niin varmana tehdä.
Kun lähtökohtana on kuntien itsenäisyys, laki antaa vaihtoehdoksi yhteistoiminta-alueen. Sen pohjaksi valitsimme järjestäjäkuntamallin. Järjestäjäkunnan roolissa on Kempele. Tehtävä on velvollisuuspainotteinen.
Kempeleen kunnan organisaatioon muodostetaan yhteinen toimielin, joka vastaa siitä, että Lakeuden asukkaat saavat lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Kunnat valitsevat toimielimeen omat edustajansa. Millekään kunnalle ei tule yksinkertaista enemmistöä eikä otto-oikeutta, mahdollisuutta ottaa yhteistoiminta-alueen päätökset uuteen käsittelyyn.
Tässä mielessä yhteistoimintarakenne on turvallinen ja demokraattinen. Kempeleen kunta ei pysty päsmäröimään.
Asukkaita Lakeudella on nyt 43 200, ja määrä lisääntyy noin tuhannella vuodessa. Sosiaali- ja terveystoimen menot alueella olivat viime vuonna 91 miljoonaa euroa, kun taas vuonna 2007 summa oli 75 miljoonaa. Ongelmana on siis menojen hurja kasvunopeus, ja siihen pitäisi tällä vaihtoehdolla löytää ratkaisu.
Vakituista sosiaali- ja terveystoimen henkilöstöä Lakeuden alueella on yhteensä 560. Näistä 400 siirtyisi järjestäjäkunta Kempeleen organisaatioon. Lisäksi intressissä on vapauttaa tukipalveluista (siivous, ateriointi, atk, hallinto) resursseja varsinaiseen palvelutuotanto-organisaatioon.
Kalliimpia ja erikoisempia terveyspalveluja tulee keskittää, jolloin niitä voidaan tehokäyttää paremmin, tyyppiesimerkkeinä röntgen ja laboratoriot. Tärkeintä on kuitenkin asiakaslähtöisyys ja peruspalvelujen, kuten lääkärin, sijaitseminen mahdollisimman lähellä.
Lakeuden asukkaiden on oltava palvelujen saatavuuden ja laadun suhteen tasa-arvoisia. Jos jokin kunta haluaa extraa, on siitä sovittava erikseen ja maksettava erikseen.
Palvelut voidaan tuottaa yhdessä tai useammassa pisteessä. Tässä joudutaan katsomaan tarkkaan, mitä kussakin kunnassa on. Tarkoitus ei ole rakentaa mihinkään kuntaan suurta keskittymää, jossa asiat hoidetaan. Kyse on enemmänkin olemassa olevien resurssien optimoinnista.
Palvelutuotanto nojaa tilaaja-tuottajamallilla toimiviin palvelumarkkinoihin. Puhdas tilaaja-tuottajamalli on kuitenkin raaka. Avuksi tulee sopimusohjaus, jolla kontrolloidaan kuntalaisten tyytyväisyyttä sekä palvelujen saatavuutta ja laatua."
Yhteistoiminta-alueella on myös velvoite seurata väestön terveydentilaa. Tähän liittyy vuorovaikutteisuus, huolenpito itsestä. Tärkeää olisi saada esimerkiksi Lakeuden sähköinen kuntokortti. Liikuntasuorituksista saisi pisteitä, ja parhaita voitaisiin palkita niin kuin ennen kansanhiihdoissa.
Sitten kun Uusi Oulu järjestää palveluita, niin toivon, että se mittaa tietyin väliajoin kuntalaistensa tyytyväisyyden, palvelujen laadun ja kustannustehokkuuden. Tämä ei ole mahdollista, jos alueella ei ole verrokkia nimeltä Lakeus.
Jos on vain yksi iso kokonaisuus, niin joku johtava virkamies sanoo, että tämä on hyvä ja tehokas -- turha tutkia enempää. Lakeuden avulla pystytään sen sijaan ylläpitämään jatkuvaa jännitettä, joka tsemppaa sekä tulevaa suur-Oulua että meitä itseämme.
Yhteistoiminta-alueen tarjoamaa vaihtoehtoa tarvitaan siis jo vertailunkin vuoksi."