Holokaustin hirveydet kärsinyt kansa syyllistyy laajamittaiseen ihmisoikeuksien rikkomiseen Länsirannalla, kirjoittaa toimittaja Vuokko Pentzin. Mitä mieltä olet Israelin harjoittamasta siirtokuntapolitiikasta?
Kirjoita kommenttisi alla olevaan laatikkoon:
Vuokko Pentzin: Israel pitää yllä ghettoja
Miltä tuntuisi lähettää pieni lapsi koulutielle, joka on niin uhkaava, että kansainvälinen ihmisoikeustarkkailija käy saattamassa lapsen turvallisesti kouluun ja kotiin? Matkan varrella lapsi joutuu kulkemaan sotilaiden vartioiman tarkastusaseman ja metallipaljastimen kautta, ja raskaasti aseistetut sotilaat voivat koska tahansa piirittää hänet tutkiakseen hänen koulureppunsa.
Miltä tuntuisi, jos keskellä yötä kotiinne rynnistäisi lauma poliiseja mellakkavarusteissa, ärisevien korien kanssa, pidättämään kahdeksanvuotiasta poikaanne kuulusteltavaksi, koska hän on viskonut kiviä aikuisten niskaan. Lapsi vietäisiin yöllä ilman isää ja äitiä.
Ette usko? En minäkään olisi uskonut, mutta nyt on pakko. Puolisoni Viking Pentzin on työskennellyt lokakuun alusta lähtien kansainvälisenä ihmisoikeustarkkailijana Länsirannalla sijaitsevassa palestiinalaiskaupungissa, jota hallitsee väkivaltaisena tunnettu juutalaisten siirtokunta. Samanlaisissa siirtokunnissa asuu pitkin ja poikin Länsirantaa jopa noin 500 000 juutalaista. Kaikki eivät ole yhtä väkivaltaisia kuin Hebron.
Puolisoni työn kautta minulle avautui näköalapaikka Israelin harjoittamaan siirtokuntapolitiikkaan. Näkymä on lohduton ja etova. Kansa, joka on kärsinyt holokaustin hirveydet, ylläpitää ghettoja Länsirannalla.
Israel vaatii Raamattuun vedoten yksinoikeutta pyhään maahan ja pakottaa palestiinalaiskansan yhä ahtaammaksi käyvään elintilaan. Israel on rakentanut Itä-Jerusalemiin ja Länsirannalle useita satoja kilometrejä lähes muureja jakamaan "hyvän" ja "pahan" ja vetänyt palestiinalaisten omistamien maiden kautta teitä, joita palestiinalaiset eivät saa käyttää, vaikka ne halkovat heidän omia maitaan ja estävät viljelyksille pääsyn.
Kahtiajakoa perustellaan turvallisuudella: itsemurhapommittajat ja terroristit pysyköön muurien takana. Mutta pitääkö koko Palestiinan kansan kärsiä loputtomiin muutamien hullujen epätoivoisista teoista?
Ei pidä. Vastaus tuli lokakuussa korkealta taholta. Paavin johtama Vatikaanin synodi vaati jyrkästi Israelia luopumaan siirtokunnista. Synodin mukaan Israel ei voi Raamattuun vedoten omia pyhää maata itselleen. Muslimeilla ja kristityillä on siihen yhtä suuri oikeus kuin juutalaisilla.
Israel syyllistyy laajamittaiseen ihmisoikeuksien rikkomiseen Länsirannalla salliessaan turvallisuuden nimissä tapahtuvan sorron ja etnisen puhdistuksen. Mutta onko Suomen ja muiden demokratioiksi itseään kutsuvien maiden hallituksilla varaa itsetyytyväisyyteen, kun ne eivät aktiivisesti puutu tilanteeseen?
Aktiiviseen vaikuttamiseen ei riitä se, että presidentti Tarja Halonen käy solidaarisuuden osoituksena Ramallahissa pitämässä palestiinalaishallinnon presidenttiä Mahmud Abbasia kädestä kiinni. Todellista vaikuttamista olisi esimerkiksi se, että Suomi luopuisi kokonaan Israelin kanssa käymästään asekaupasta.
Hebronin vanhassa kaupungissa asuva muslimiystäväni Leila Awawde kertoi itku kurkussa, ettei hän pääse tapaamaan Nasaretissa asuvaa tytärtään, joka on viidennellä kuulla raskaana, koska hänellä ei ole kulkulupaa.
Siirtokuntalaiset käyvät joka syksy palestiinalaisten mailla repimässä tuhansia oliivipuita juuriltaan. Sotilaat sulkevat tihutöiltä silmänsä, mutta pidättävät hanakasti viljelijöitä ja heidän tukenaan olevia aktivisteja. Puolueettomat ihmisoikeustarkkailijat on yleensä jätetty rauhaan, mutta otteet ovat kovenemassa. Israelin armeija IDF halusi viime viikolla osoittaa valtaansa pidättämällä puolisoni ja hänen amerikkalaisen kollegansa.
Rauhanomaista humanitaarista työtä tekevän arvostetun kansainvälisen järjestön tarkkailijoita ei ole pidätetty koskaan aikaisemmin.
Vuokko Pentzin
Kirjoittaja on toimittaja, joka asuu tällä hetkellä Jerusalemissa ja käy usein Hebronissa, Palestiinassa.