Kolumni

Mitä miehen tulee olla?

Sunnuntaina 19.11. vietettiin kansainvälistä miestenpäivää, joka ei valitettavasti ole vielä vakiinnuttanut asemaansa ja saanut samalla tavalla näkyvyyttä ja jalansijaa medioissa kuin monet muut ”erityispäivät”.

Jyri Paretskoi on kirjailija Iisalmesta.
Jyri Paretskoi on kirjailija Iisalmesta.

Sunnuntaina 19.11. vietettiin kansainvälistä miestenpäivää, joka ei valitettavasti ole vielä vakiinnuttanut asemaansa ja saanut samalla tavalla näkyvyyttä ja jalansijaa medioissa kuin monet muut ”erityispäivät”. Vaikka ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa viettää tai juhlistaa miestenpäivää, on kuitenkin syytä muistaa, mistä tässäkin päivässä pohjimmiltaan on kyse. Miestenpäivää vietetään sukupuolten tasa-arvon ja miesten ja poikien oikeuksien edistämiseksi.

Miesten ja poikien oikeuksista ja tasa-arvo-ongelmista puhuvat leimataan jostain kumman syystä usein vielä tänäkin päivänä sovinisteiksi tai jollain tapaa säälittäviksi valittajiksi, mikä on omiaan kaventamaan ja jopa ehkäisemään asiallista ja tarpeellista keskustelua miesten ja poikien kohtaamista haasteista.

Myös jotkut miehet itse osallistuvat oman sukupuolensa väheksymiseen ja siten, usein tiedostamattaan, typistävät käsityksiä miehenä olemisesta ahtaisiin, stereotyyppisiin muotteihin. Tällaista oman sukupuolen väheksymistä, tai ehkä pyrkimystä nostaa itsensä muiden yläpuolelle, on esimerkiksi seksuaalisella häirinnällä vitsailu: ”Kyllä minua saa tulla häiritsemään seksuaalisesti ihan milloin vain.” Näin voisi puhua mies, joka ei itse ole kokenut häirintää eikä jostain syystä ymmärrä, että kyseessä on tosielämässä epämiellyttävä ja epätoivottava asia eikä mikään seksuaalifantasia. Vitsailemalla vakavalla asialla annetaan ymmärtää, ettei mies voi joutua seksuaalisen häirinnän uhriksi eikä ainakaan puhua siitä joutumatta naurunalaiseksi.

Mieheksi kasvetaan, eikä polku aina kaikistellen ole helpoin mahdollinen. Poikalapset joutuvat mieheksi varttuessaan omaksumaan tietynlaisen syyllisyyden taakan, jonka heidän sukupuolensa tuo mukanaan; että juuri he ovat syyllisiä kaikkeen epäoikeudenmukaisuuteen, jota naiset elämässään kohtaavat. Kun puhutaan esimerkiksi raiskauksista tai perheväkivallasta, ovat joidenkin puheissa syyllisiä ja vastuullisia kaikki miehet, eivät ne harvat yksilöt, jotka näihin tekoihin syyllistyvät. Ennen varttumistaan aikuisikään pojat saavatkin kuulla koko joukon yleistyksiä siitä, millaisia miehet ovat: ”Miehet ovat sikoja.” ”Suomalaiset miehet eivät osaa pukeutua.” ”Kaikki ne ovat samanlaisia pettäjiä.” Miehet tykkäävät katsoa jalkapalloa ja juoda olutta.”

Joskus kuulee naisten sanovan, että kyllä miehenä oleminen ja eläminen on helppoa. Tiedoksi vain kaikille näin ajatteleville: ei muuten ole. Ei liene mieltä kisailla siinä, kummanko sukupuolen elämä vaikeampaa, mutta kyllä miehetkin joutuvat kohtaamaan elämässään monenlaisia haasteita siinä missä naisetkin.

Kenties miesten suurin haaste on vapautua varsin ahtaasta lokerosta, johon meidät on ahdettu niin koko yhteiskunnan, naisten kuin meidän itsemmekin toimesta. Odotukset siitä, mitä miehen tulee olla, ovat kirjoittamaton koodisto, jonka rikkominen havaitaan nopeasti. Kukaan ei enää hätkähdä, vaikka nainen käyttää housuja. Jos sen sijaan mies käyttäisi arkivaatteinaan vaikkapa tiukkoja trikoita, olisi hän monen mielestä vähän outo tai vähintäänkin erikoinen. Tai jos mies haluaa parturikampaajaksi tai stuertiksi, oletetaan hänen usein olevan homo. Tai jos mies ei osaa vaihtaa autoon rengasta, on hänessä oltava jotain vikaa. Esimerkkejä näistä kirjoittamattomista ”säännöistä” on pilvin pimein.

Stereotyyppisen, perinteisen miehen mallissa (mikä ikinä se sitten onkaan) ei tietenkään ole mitään pahaa, sellaisia miehiä on varmasti paljon, ja he ovat hyviä juuri sellaisina kuin ovat. Miehenä olemisen malleja saisi kuitenkin olla enemmän, tai ainakin mallin pitäisi olla joustavampi, jotta kenenkään miehen ei tarvitsisi hävetä sitä, että hän ei ole ”oikealla tavalla mies”.

Moninaisen miehisyyden peräänkuuluttaminen on tärkeää, mutta unohtaa ei saisi myöskään sitä, että keskimäärin sukupuolten välillä on tutkitusti myös biologian mukanaan tuomia eroavaisuuksia. Näiden erojen tunnistamisen ja huomioimisen pitäisi olla nykyistä paremmalla tolalla niin päivähoidossa kuin koulumaailmassakin. Pojat esimerkiksi kypsyvät keskimäärin hieman tyttöjä hitaammin ja ovat leikki-iässä keskimäärin tyttöjä kiinnostuneempia liikunnallisista leikeistä.

Vanhastaan on ollut vallalla pyrkiä saamaan kaikki tytöt ja pojat mahtumaan mahdollisimman hyvin samaan muottiin, mutta nykyisin sekä yksilöllisiä että sukupuoleen perustuvia eroja tulisi huomioida mahdollisuuksien mukaan entistä enemmän. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ainakaan minun mielestäni tarkoita kaikkien samanlaisuutta vaan yhtäläisiä mahdollisuuksia eroista huolimatta.

Minä olen mies, ihan tavallinen mies, eikä minun mielestäni tarvitse pyytää sitä anteeksi keneltäkään. Jonkun silmissä olen varmasti jollakin tavalla outo tai erikoinen mies, mutta sitäkään minun ei tarvitse pyytää anteeksi keneltäkään. Olen mies, omanlaiseni ja sellaisena hyvä.

Jyri Paretskoi on kirjailija Iisalmesta.