Sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Päteekö nämä vanhat sanonnat, joskin negatiivisessa mielessä, lasten ja nuorten kokemaan kiusaamiseen koulussa, siinä missä aikuistenkin kokemaan kiusaamiseen ja häirintään työpaikoilla?
Kouluprojektinani tein tutkimuksen koulukiusaamisesta. Tutkimustulosteni perusteella 11–16-vuotiaista vastaajista puolet olivat viimeisen puolen vuoden aikana olleet hiljaisia hyväksyjiä kiusaamistilanteessa.
Tämä sama toiminta heijastuu myös aikuisten keskuudessa. Tuntuu, että työpaikoilla tapahtuvaan kiusaamiseen ja häirintään on todella herätty vasta viime aikoina, esimerkiksi julkisuudessa esillä olleen Me Too -kampanjan myötä.
Miksiköhän tämä toiminta ei ole tapahtunut aiemmin, miksi vasta nyt? Heijastuuko kiusaamisen ja häirinnän hyväksyminen ja siitä hiljaa puhuminen lapsuudesta, jos kiusaamisen hyväksyminen opitaan jo kouluiässä? Voi olla, että lapset katsovat tässäkin ylöspäin aikuisiin ja miten he toimivat. Jos aikuiset hyväksyvät kiusaamisen ja häirinnän työelämässä, voi olla, että lapsetkin oppivat hyväksymään kiusaamisen kouluissa.
Yli puolet tutkimukseeni vastanneista olivat kokeneet, että heitä oli kiusattu viimeisen puolen vuoden aikana. Tämä on hälyttävä tulos, johon pitäisi kaikkien puuttua. ”Haukku haavan tekee ja sen myös jättää” pätee tähän tilanteeseen hyvin.
Kiusaaminen jättää ikuiset arvet kiusattuun ja tulee vaikuttamaan hänen koko loppuelämäänsä, hänen sosiaalisiin suhteisiinsa sekä kaiken kaikkiaan nuoren hyvinvointiin. Kiusaaminen jättää myös ikäviä muistoja kiusaajalle.
Tutkimustuloksiini perustaen joka viides oppilas ei ollut kertonut kiusaamisestaan kenellekään. Taas kerran verraten, samaa toimintaa heijastuu aikuisten piireissä työpaikoilla, kun häirintää ja kiusaamista ei nosteta esille.
Opetus- ja kulttuuriministeriön vastikään julkaiseman kiusaamisen ehkäisyä ja työrauhan edistämistä koskevaan raporttiin viitaten, kiusaaminen ei ole minkään tietyn yhteiskuntaryhmän ilmiö, vaan olemme jokainen jollakin tavalla osallisena kiusaamiseen.
On tärkeä muistaa, että kiusaamistilanteessa ei saa jättää kiusaajaa yksin sen enempää kuin kiusattuakaan. On aikuisten tehtävä ottaa vastuu kiusaamisen ehkäisemisestä ja sen selvittelystä. Ottavatko kuitenkaan aikuiset tätä vastuuta, kun kiusaamiseen puuttuminen näkyy olevan työelämässäkin harvassa?
Nea Simonen
9.-luokkalainen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.