Kuntavaalit kiinnostavat ihmisiä huolestuttavan vähän. Äänestäjät ovat jo pitkään käyneet kuntavaaleissa laiskemmin uurnilla kuin eduskuntavaaleissa. Näin siitä huolimatta, että äänestäminen on tärkein poliittinen keino vaikuttaa.
Alhaista äänestysaktiivisuutta kuntavaaleissa selittää pitkälti se, että suurissa kaupungeissa ei lähdetä vaalipäivänä liikkeelle. Kuntapolitiikka jää etäiseksi, eikä valtuutettuja tunneta. Pienissä kunnissa asiat ja myös ihmiset ovat tutumpia ja äänestäminen koetaan sen takia mielekkääksi.
Vuoden 2012 kuntavaaleissa äänesti vain 58,3 prosenttia äänioikeutetuista. Suomi jää kauas muiden pohjoismaiden lukemista. Oulun vaalipiiri laahaa niin kunta- kuin eduskuntavaaleissa jälkijoukoissa. Oulun vaalipiiri oli kuntavaaleissa sijalla yksitoista 56,6 prosentin äänestysaktiivisuudella ja eduskuntavaaleissa 2015 sijalla yhdeksän 67,1 prosentilla, kun vaalipiirejä on neljätoista.
Alueellisen ja kuntakoon perusteella syntyneet erot ovat sen verran suuria, että ne antavat vakavan muistutuksen paikallisdemokratian kehittämisen tarpeista. Myös suurilla paikkakunnilla ihmisten pitäisi voida tuntea, että valtuustossa päätettävillä asioilla on merkitystä ja äänestämällä voi vaikuttaa.
Kuntapolitiikkaan pitäisi saada potkua, joka innostaisi ihmisiä oman kotikuntansa asioiden seuraamiseen ja vaikuttamiseen. Nyt kansalaisilla voi olla kuva, jonka mukaan paikallinen päätöksenteko on pitkäpiimäistä, hajutonta ja merkityksetöntä jaarittelua.
Tarkemmin katsoen näin ei ole. Bussi- ja uimalipun hinnalla on merkitystä samoin kuin asuinalueiden liikenne-, kauppa-, koulu-, päiväkoti- ja jätepalveluilla. Ei siis ole mitenkään yhdentekevää, minkälaisia päätöksiä valtuustossa tehdään, mitä toimintaa tuetaan ja miten kaavoitetaan.
Kun ihmisiltä kysytään, miksi he eivät äänestä, on vastauksena ajatuspaja e2:n tuoreen kuntavaaliselvityksen mukaan usein se, että ihmisten mielestä äänestämisestä ei ole itselle mitään hyötyä.
Äänestämättä jättämistä puolustellaan myös epäluottamuksella politiikkaa kohtaan ja sopivan ehdokkaan puutteella. Jotkut sanovat suoraan, että eivät vain viitsi käydä äänestämässä.
Selitykset ovat heppoisia ja jopa ylimielisiä. Myös äänestäjän pitäisi nähdä vaalipäivänä demokratian eteen vähän vaivaa.
Yhteisten asioiden hoitamiseen tarvitaan valtuutettuja. Aivan vapaita käsiä heille ei sen sijaan pidä mennä antamaan vain sen takia, ettei huvita äänestää.
Paikallisilla toimintakulttuureilla on suuri vaikutus siihen, miltä asiat näyttävät kuntalaisille. Onko kuntavaltuutetulla oikeasti vaikutusvaltaa, vai sovitaanko asiat etukäteen ryhmien nokkamiesten välisissä neuvotteluissa?
Kuntapolitiikassa ylpeillään sillä, että hallitus–oppositio-asetelma ei näy paikallistasolla. Ehkä pitäisi näkyä, niin tulisi paikallispolitiikkaan enemmän säpinää ja aihetta äänestää.
Pääkirjoitus