timo.paakki@kaleva.fi
Jo tänään miljoonat ihmiset ottaisivat epäröimättä arvokkaamman tuotteen, jos heillä olisi edessään gallona bensaa tai vettä. Mitäpä tekee janoinen bensalla. Vettä meistä jokainen tarvitsee elääkseen.
Oulussa käynyt Kemiran pääjohtaja Lasse Kurkilahti saattaa silti olla oikeassa epäillessään, että vesien puhdistuksen merkitys ymmärretään vasta katastrofien kautta.
Suomi on rikas maa, myös vesistä rikas. Kun jotakin on paljon, sen arvoa ei oikein käsitetä. Jäistä vapautuneiden rantojen tuntumassa lilluu paikoin iljettävää ryönää, ihmisten sinne kuskaamaa. Onneksi kaikki ei hevin liukene veteen.
Suhtautuminen on sentään kohentunut huimasti muutaman vuosikymmenen kuluessa. Enää ei teollisuuskaan puolustele päästöjään sanomalla, että ainahan rapatessa roiskuu. Suorat jäteputket vesistöihin alkavat olla historiaa. Ei kuitenkaan kovin kaukaista.
Silti esimerkiksi ihmisten toimista johtuva rehevöityminen on yhä merkittävää. Maataloudessakaan kaikki eivät jaksa huolehtia riittävistä suojakaistoista eivätkä piittaa muutenkaan kaikista suojelumääräyksistä. Suurin osa sentään jaksaa ja piittaa. Suojelu on kaikkien etu, myös nyt välinpitämättömästi asennoituvien.
Pinta- ja pohjavesiin kannattaa suhtautua yhtä arvostavasti. Aine on samaa kummassakin varastossa.
Aina vesien suojelusta puhuttaessa joku muistuttaa, että Suomi on siinä suhteessa pitkälti edellä monia väestöltään suurempia maita. Varmasti on. Mutta miksi vertaisimme vesiensuojelumme tilannetta kehitysmaihin? Eihän niin tehdä muissakaan asioissa.
Monessa nousevassa teollisuusmaassa on jo maksettu kovaa hintaa siitä, että luonnonsuojelun lainsäädäntö on alkutekijöissään ja valvonta retuperällä.
Ja paljon on seutuja, joissa makeaa vettä joutuu etsimällä etsimään. Vaikkapa Israelissa käyttökelpoista vettä maaperästä löytävän on ilmoitettava asiasta välittömästi viranomaisille. Maan lakien mukaan vesi on yhteiskunnan omaisuutta, onpa kaivo kenen tontilla tahansa. Niukkuus saa ymmärtämään, kuinka arvokasta juotavaksi sopiva neste onkaan.
Niin arkiselta kuin vesi tuntuukin, sen ympärille Kemiran Kurkilahti ennakoi Ouluun uutta, huikeaa mahdollisuutta. Hänen mielestään täällä voi tulevaisuudessa olla suomalaisen vesitutkimuksen pääpaikka. Suomalainen vesialan osaaminen on maailman kärkeä. Ja Kemira on Suomessa alan johtavia tekijöitä.
Vesien puhdistuksen liikevaihto kasvaa vauhdikkaasti. Vesikemikaalit tekevät kauppansa.
Kaupaksi käy myös teollisuuden kierrätystekniikan osaaminen. On kovin tyhmää ottaa aina vain lisää vettä prosessiin ja laskea sitä jatkuvasti likaantuneena luontoon. Monella alalla osataan jo puhdistaa prosessivesi ja kierrättää sitä. Samalla saadaan myös raaka-aineita talteen. Menneinä aikoina tuhlattiin muun muassa siten, että puunjalostusteollisuuden jäteliemissä valui kuituja vesistöihin. Joka kuitu kannattaa toki käyttää paperin valmistukseen.
Kierrätystekniikkaa onkin tutkittu ja kehitetty Suomessa jo vuosikymmeniä.
Kurkilahti on varmasti oikeassa odottaessaan vesi- ja ympäristöalaan yhä suurempia panostuksia lähivuosina. Jospa hän oli oikeassa, vailla vieraskoreutta myös sanoessaan Oulun jälleen kerran dynaamisena kaupunkina hyötyvän näyttävästi, tällä kertaa vesiklusterin kasvusta. Onneksi Kemiralla on täällä valmiiksi tutkimusta. Jos ja kun täällä on myös hyvä, alaa arvostava henki, se on tärkeä vauhdittaja.