Otsikko on – ilman v- ja s-alkuisia voimasanoja – lainaus keskustelusta, jota sosiaalisessa mediassa käytiin Helsingin Sanomien verkkolehden muuttumisesta maksulliseksi tällä viikolla.
Lause kuvastaa hyvin sitä, miten kummalliseksi lehti- ja mediatalot meillä ja maailmalla ovat aivan itse lukijoidensa arvomaailman ohjanneet.
Kaikki alkoi siitä, kun nerokas insinööri keksi internetiin alustan, jolla voi julkaista uutisia. Kun hän kohtasi uutisia palavasti rakastavan toimittajan, parivaljakko innostui ihan hiiteen. Nyt saadaan kansalle nopeasti uutisia kaikilla mausteilla!
Ja niin perustettiin verkkolehti.
Yksi tärkeä asia siinä huumassa unohtui: miten kansankin mieleen ollut lysti maksetaan?
Kun kännyköitä ja tekstareita ja muita mobiilipalveluja kehitettiin, projekteihin otettiin kauppamies alusta lähtien mukaan. Ja jälki on tyystin toisenlaista kuin verkkolehdillä; kukaan ei nikottele, vaikka suurin piirtein vilkaisukin luuriin maksaa.
Nyt lehtitalot ovat pikku pinteessä. Kansan mediankäyttötottumukset muuttuvat, ja paperilehtien levikit ja ilmoitustulot ovat laskussa.
Lehtitaloilla on edelleen erinomaiset, luotettavaa tietoa jauhavat koneistot, jotka hankkivat, jalostavat ja jakelevat uutisia, mutta niiden perinteinen jakelukanava, paperi, on jäämässä tappiolle modernien välineiden puristuksessa.
Lehtitalojen uutiskoneet rakentuvat toimittajista, jotka ovat ammattimaisia tarinan- ja totuudenkertojia. Heille on aivan sama, millä välineellä saavat tarinansa kerrottua, samoin pitäisi olla kustantajille. Pääasia, että lukijoita hyödyttävät, kiinnostavat, hätkähdyttävät ja viihdyttävät tarinat saadaan toimitettua perille.
Ja verkko on erinomainen uutisten jakelukanava; nopea, monipuolinen, personoitava, ekologinen…
Mutta kun uutisia on vuosia jaettu lukijoille ilmaiseksi verkossa, heille on vaikea perustella, miksi niistä pitäisi nyt yhtäkkiä maksaa. Saavutetuista eduista on vaikea luopua.
Kaleva.fi:kin kokeili maksullista uutisklubia jo vuonna 2005. Kun Hesari samaan aikaan vapautti omat maksulliset uutisensa, Kalevakin joutui omasta klubistaan luopumaan.
Silloin Helsingin Sanomien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen julisti, että sanomalehtien uutisaineiston välittäminen on menossa yhä enemmän ilmaiseen suuntaan. ”Internetin luonteeseen kuuluu maksuttomuus”, hän totesi.
Nyt Hesari on verkkouutisten maksullistamisella oikealla ja ainoalla mahdollisella tiellä. Pitemmän päälle on mahdotonta tuottaa kiinnostavia uutisia ilman, että niiden lukijoilta saadaan maksu.
Jokainen ymmärtää, että uutiset eivät synny tyhjästä, ne on etsittävä, löydettävä, selvitettävä, tarkistettava ja kirjoitettava. Siihen tarvitaan osaavaa ihmistyötä, olipa jakelukanava mikä tahansa.
Usein kuulee, kuinka maksullisuuteen törmäävät, närkästyneet ihmiset puuskahtavat ottavansa uutiset sitten jostain muualta ilmaiseksi. Ponteva puuskahdus ei kestä älyllistä tarkastelua. Ikään kuin ihmiset nauttisivat uutisnälkäänsä ihan mitä tahansa uutisia.
On totta, että netissä on tarjolla vaikka mitä tietoa ilmaiseksi. Hajallaan olevaa, tarkistamatonta ja epämääräistä tietoa ei kuitenkaan pidä sekoittaa uutisiin.
Esimerkiksi maakuntalehdet ovat omalla alueellaan maailman parhaita uutisvälineitä. Ne tuntevat seutunsa, ihmiset siellä, paikalliset tärkeät asiat, tapahtumat ja ilmiöt paremmin kuin kukaan muu.
Jos maakuntalehdetkin laittavat hengissä pysyäkseen verkkouutisensa maksulliseksi, mistä muualta sen alueen ihmiset ottavat omaa elämäänsä koskevat vastaavat uutiset ilmaiseksi?
Ei sellaisia muualta saa, ei ilmaiseksi, eikä edes rahalla.