Pääministeri, kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb pani uuden vaihteen päälle taistelussa puolueensa kannatuksen laskua vastaan. Snellman-säätiön talviseminaarissa tiistaina Stubb heitti hyvästit pitkään politiikassa kunniassa pidetylle pyrkimykselle konsensukseen, kansalliseen yhteisymmärrykseen.
Konsensuspolitiikan tuloksia voidaan Stubbin tavoin arvostella, mutta samalla on hyvä kysyä, mikä on parempi vaihtoehto. Vastakkainasetteluko? Siihenhän konsensuksesta luopuminen johtaisi. Sitäkin on kokeiltu eivätkä tulokset ole olleet aina kovin rohkaisevia.
Tällaisessa tilanteessa, jossa maa nyt makaa, tarvitaan laajaa kansallista yksituumaisuutta, varsinkin kun kenelläkään ei tunnu olevan selkeää kuvaa siitä, miten vaikeudet voidaan voittaa.
Stubbin julistus konsensuksen heittämisestä syrjään merkitsee suurta ja nopeaa, jopa äkkinäistä suunnanmuutosta kokoomuksen viime vuosien politiikassa. Stubbin edeltäjä Jyrki Katainen yritti rakentaa konsensusta jopa poliittisen kentän toisen laidan kanssa. Tosin se osoittautui lopulta ylivoimaiseksi tehtäväksi.
Vuoden 2006 presidentinvaaleissa kokoomus markkinoi ehdokastaan Sauli Niinistöä ”työväen presidenttinä” ja käytti vaalikampanjassaan iskulausetta ”vastakkainasettelun aika on ohi”. Noista ajoista lähtien kokoomus paistatteli pitkään suurimpana puolueena.
Stubb valittiin Kataisen seuraajaksi suuren innostuksen vallitessa. Hurma on karissut hupenevien kannatuslukujen saattelemana.
Kokoomuksen kentällä on jo pidemmän aikaa oltu tyytymättömiä veljeilyyn sosiaalidemokraattien kanssa ja kaivattu kovempaa oikeistolaista politiikkaa. Tähän Stubb yrittää vastata koettamalla pelastaa kasvonsa edes omiensa silmissä. Halu luopua konsensuksesta on nähtävä tätä taustaa vasten.
Stubbin hermostuneisuutta ei ainakaan vähennä eduskunnan yhteydessä toimivan Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n antama täystyrmäys nykyhallituksen kyvylle hoitaa maan taloutta.
VTV toteaa hallituksen toimenpiteiden jääneen pahasti kesken. Hallitus ei sen mukaan ole kyennyt vakauttamaan julkista taloutta, vaikka sitä on pidetty yhtenä tämän hallituskauden päätehtävistä. Näin ollen talouden kuntoon saattaminen jää seuraavan hallituksen murheeksi.
Puheessaan Stubb sanoi suomalaisten olevan parhaimmillaan, kun ajat ovat vaikeat. Siinä hän on oikeassa. Juuri vaikeimmissa tilanteissa kansallista yhteisymmärrystä tarvitaan eniten. Tätä voimavaraa ei kannattaisi nyt uhrata juuri kun sitä eniten tarvitaan.
Konsensuksen tilalle Stubb tarjoaa liikettä eli sitä samaa, jota korosti saksalainen sosiaalidemokraatti Eduard Bernstein (1850–1932) ja joka tuli tunnetuksi Suomessa presidentti Mauno Koiviston linjana. Liikettä toki tarvitaan, mutta liike sinällään ei tarkoita vielä mitään. Se ei sulje pois edes konsensusta. Konsensushan on vain väline saavuttaa jotain.
Pääkirjoitus