Mainoksen sanoja mukaillen voisi kysyä: mistä näitä lakkoja aina tulee. Lakoissa mitaten ilmailuala taitaa pitää tällä hetkellä kyseenalaista kärkipaikkaa Suomessa. Henkilöstöryhmä toisensa jälkeen ajautuu törmäyskurssille työnantajapuolen kanssa. Ja tuloksena on lakko.
Lentomekaanikkojen lakko alkoi maanantaina, kun kumpikin osapuoli - sekä työntekijät että työnantajat - hylkäsivät valtakunnansovittelija Esa Lonkan sovintoesityksen. Lakon seuraukset alkoivat tuntua heti. Jatkuessaan lakko pysäyttää lentoliikenteen muutamassa päivässä.
Suomessa on lakko-oikeus, ja se suotakoon kaikille. Mutta jos yhdellä alalla ajaudutaan tuon tuostakin työtaistelun tielle, on syytä kysyä, mikä neuvottelukulttuurissa tökkii.
Ilmailuala elää suurten muutosten aikaa, ja kilpailu on kovaa. Ajoittain eletään kuin pudotuspeliä, jossa katsotaan, mikä yhtiö milloinkin putoaa minkin yhtiön syliin.
Tämä on ajanut lentoyhtiöt etsimään jatkuvalla syötöllä uusia tapoja tehdä töitä vähemmällä väellä ja vähemmällä rahalla.
Ilmailualan neuvottelukulttuuri on pahasti rapautunut. Syyttämättä kumpaakaan osapuolta erikseen voi kehottaa neuvottelijoita katsomaan peiliin. Jokainen tietää, että lakossa on vain häviäjiä. Kun ulkoiset uhkat ovat jatkuvasti niinkin suuria kuin ne ilmailualalla ovat, pitäisi päästä pitkäjänteiseen sopimusmenettelyyn. Hyviä esimerkkejä sujuvasta neuvottelumenettelystä löytyy.
Kaikkien etujen mukaista olisi kyetä rakentamaan sellainen neuvottelujärjestelmä, jossa yritettäisiin hyvissä ajoin ja yhdessä tuumin etsiä keinoja alan kannattavuuden ylläpitämiseksi ja sen avulla myös ihmisten työsuhteiden turvaamiseksi.