Korona: Toimi näin, jos tulet ki­peäk­si tai epäilet ko­ro­na­tar­tun­taa – Ko­ko­sim­me PPSHP:n ja muiden toi­mi­joi­den ohjeet yhteen

Koronanyrkki: Ul­ko­ti­lo­ja kos­ke­via ra­joi­tuk­sia tar­kas­tel­laan uu­del­leen

Mistä me­tal­lil­le massia?

Kalle Kujala seikkailee tukipolitiikan kiemuroissaTämä vuosi on jo nähnyt elokuvateattereissa harvinaisen suuren määrän kotimaisia dokumenttifilmejä. Uusin tulokas on Rautaa rajan taa, joka kosiskelee suomalaista metallimusiikin yleisöä. Avoimen populistinen elokuva tarkastelee suomalaisen hevimusiikin ulkomaanvientiä ja tukirahoitusta, tai pikemminkin niiden puutteita.

Rautaa rajan taa -dokumentti
ensi-illassa 16. huhtikuuta.

Kalle Kujala seikkailee tukipolitiikan kiemuroissa

Tämä vuosi on jo nähnyt elokuvateattereissa harvinaisen suuren määrän kotimaisia dokumenttifilmejä. Uusin tulokas on Rautaa rajan taa, joka kosiskelee suomalaista metallimusiikin yleisöä. Avoimen populistinen elokuva tarkastelee suomalaisen hevimusiikin ulkomaanvientiä ja tukirahoitusta, tai pikemminkin niiden puutteita.

"Kun lähdin tekemään leffaa metallista, tämä tukipoliittinen aspekti tuli keskusteluissa hyvin vahvasti esiin", selittää esikoisohjaaja Kalle Kujala. "Tuolloin vuonna 2008 asiasta puhuttiin muutenkin mediassa paljon. Halusin tuoda asiaa esille omasta näkökulmasta ja löysinkin tyyppejä, jotka olivat valmiit puhumaan siitä suoraan hymistelyn sijaan."

Jyrkille vastakkainasetteluille rakentuva elokuva äimistelee Kansallisoopperan saamia suuria tukisummia verrattuna hevimusiikin roposiin.

"Metallimusiikin vienti on kuitenkin ollut räjähdysmäisesti nousussa. On hyvä, että sitä tuetaan, mutta summat ovat surkeita, vähän tällaista muodon vuoksi -meininkiä."

Oopperan saama rahoitus on Kujalan mielestä sekin imagopolitiikkaa, tosin käänteisessä mielessä. "Oopperaa pidetään pystyssä vain, että voitaisiin sanoa, että tämä on sivistysvaltio. Korkea- ja populaarikulttuurin vastakkainasettelullehan tämä elokuva pohjaa."

Kujala kohtasi itsekin tukipolitiikan kiemurat, sillä elokuvasäätiöltä rahoitusta ei irronnut. Sen sijaan tukea tuli muun muassa ESEKiltä joka rahoitti filmikopion. Elokuvassa Kujala peräänkuuluttaa tukea vain tuottaville tahoille, joten täytyy kysyä, onko hän itse laskenut, paljonko katsojia pitäisi tulla, jotta Rautaa rajan taa pääsisi omilleen. "250 000 katsojaa pitäisi varmaan saada että hernekeittopurkin voisi ostaa", Kujala naurahtaa.

Mutta jos metalli ihmeenomaisesti nousisikin klassisen musiikin ohi valtiovallan lemmikiksi, eikö vaarana olisi että rockin kapinallisuus katoaisi?

"Kyllähän se kapinallisuus on rockista jo aika pitkälle kadonnutkin", Kujala pohtii. "Musiikki on bisnestä jossa asioita mitataan rahassa, että sikäli tämä tukihommakin on vähän kaksipiippuinen juttu."

Rahoituksesta puhuttaessa hän on huolissaan ennen kaikkea tulevaisuuden tekijöistä. "Entäs sitten kun nykyiset tekijät pistävät pillit pussiin? Uusia tulokkaita pitäisi kannustaa jo alkuvaiheessa, järjestää treenikämppiä ja mahdollisuuksia."

Aikaisemmin rap-musiikkia diggaillut Kujala sai heviherätyksensä näytelmäkerhossa tapaamansa hevarin esimerkin kautta. "Vähän salakavalastihan tuo metalli on tullut mukaan kuvioihin."

Elokuvassa Kujala seikkailee paitsi metallibändien myös poliitikkojen maailmassa, ja hänen tempauksensa tuovat vahvasti mieleen erään aikamme tunnetuimman dokumentaristin vinkeet.

"Tykkään kyllä Michael Mooren tyylistä täysillä, hänen tarinankerronnastaan ja tavastaan tehdä ´kärpäsestä härkänen´", Kujala myöntää.

"Omassa elokuvassa tehtävänä oli saattaa poliitikkojen ääliömäiset lausunnot huonoon valoon. Lähtökohtana oli nostaa jalustalle ja pudottaa ne sieltä."

Kujala suunnittelee myös jatkossa pörräävänsä vallanpitäjien kiusana, sillä seuraavaksi projektikseen hän haluaisi tehdä pörssiyhtiöitä kritisoivan dokkarin. Myös fiktiivinen komediakäsikirjoitus on suunnitteilla.