Jo etukäteen on selvää, että Oulun nykyisten kesätapahtumien järjestäjät repivät alla olevasta pelihousunsa ja kiirehtivät todistamaan tapahtumiensa hyvyydestä.
Siksi onkin parempi, ettei nykyisiä kesätapahtumia ruodita tässä nimeltä, vaan keskitytään siihen, mikä se jokin Oulun kesätarjonnasta puuttuu.
Kesätapahtumia on Oulussa totisesti riittämiin, jopa liikaa. Kun ei panosteta kunnolla yhteen tai korkeintaan muutamaan, voimavarat hajoavat.
Tuloksena on liian paljon mitäänsanomatonta kesähömppää. Kokoonnutaan muovitelttoihin muovituolien ja -pöytien ääreen syömään muoviaterimilla pahvilautasilta ja hörppimään juomaa muovimukista. Hyviäkin tapahtumia on, mutta ne jäävät marginaaliin.
Kesähömppä voi kyllä vetää väkeä, mutta siitä ei ole kiintotähdeksi. Sellaisen pitäisi vetää yleisöä vuodesta toiseen, olla tunnettu ja tunnustettu brändi vähintään koko Pohjois-Suomessa, mielellään valtakunnallisesti ja ylittää uutiskynnyksen muillakin kuin negatiivisilla uutisilla.
Kuopio tanssii ja soi, Kuhmolla on kamarimusiikkinsa, Porilla jazzinsa, Turulla keskiaikaiset markkinansa, Savonlinnalla oopperansa. Kirjavat esimerkit osoittavat, että vetonaula on tehtävissä miltei mistä tahansa. Paikkakunnan resursseilla tai väkiluvulla ei ole niin väliä.
Tärkeintä on idea. Ja sellainen Oulun kesätapahtumatarjonnasta puuttuu. Oulussa mennään liian helposti aidan yli matalimmalta kohdalta. Yksi tekee yhtä, toinen toista.
Kun puuttuu kulmakivi, oikeastaan puuttuu kaikki. Muistatteko, miten kävi jokin vuosi sitten Oulun yritykselle päästä Euroopan kulttuuripääkaupungiksi? Huonosti. Tuloksen tiesi jo lähdettäessä: ei ollut kunnon kulmakiveä jonka varaan rakentaa.
Välillä tuntuu, ettei Oulua edes kiinnosta kehittää tapahtumaa, jolla se siirtyisi maakuntasarjasta valioliigaan. Katsotaan sisään päin ja omaan napaan, tyydytään puuhasteluun. Puuttuu kunnianhimoa.
Kun ulkopuolisia pyytää nimeämään oululaistapahtuman, vastauksena on useimmiten hiljaisuus. Esimerkiksi ilmakitara tunnetaan paremmin maailmalla kuin Suomessa.
Resursseista ei pitäisi olla pulaa. Väestöpohja on vankka, aluetalous on keskivertoa paremmassa kunnossa ja talenttia pitäisi löytyä kymmenien tuhansien lahjakkaiden opiskelijoiden ja it-osaajien keskittymästä.
Mistä sitten voisi alkaa veistää kesän vetonaulaa? Markkinointiorganisaation pitäisi olla kunnossa: Oulun Matkailu Oy toimii, ja sillä on melkoinen budjetti.
Organisaatio yksin vain ei riitä, pitää olla myös, mitä markkinoida. Kiertävien tapahtumien kalastelu Ouluun ei ole myöskään kovin kunnianhimoista.
Mitäpä jos pyydettäisiin eri alojen nuoria kykyjä harrastamaan luovaa hulluutta vuosi tai kaksi muutaman ammattilaisen tukemina? Päävastuu kuuluisi tietysti muualle kuin kaupungille. Näin pidettäisiin näppärästi poliittiset päättäjät kaukana ideointivaiheesta. He ottaisivat kantaa vasta rahoitusvaiheessa.
Ideamyllymallia olisi voinut soveltaa jo Oulun keskustan suunnitteluun. Nyt sitä vetävät poliittiset päättäjät, jotka anteeksi vain eivät ole yleensäkään kovin kummoisia ideatykkejä.
Bränditapahtuman ei tarvitse olla pelkkää nirppanokkaista korkeakulttuuria, mutta ei myöskään riman alittavaa karvalakkitouhua. Ja kyllä kulttuurikuikeloidenkin ja tavisten maut voivat osua yksiin.
Helsingin kulttuurijohtaja, avojalakanen oululainen Pekka Timonen osui keskiviikon Kalevassa naulan kantaan arviossaan, että koska Oulu on riittävän kaukana Helsingistä, sillä olisi elintilaa nousta omaleimaiseksi kulttuurikaupungiksi. Oleellinen osa sitä olisi Oulun kesään kehitettävä tapahtuma tai tapahtumasarja.
Kyllä vakaan talouden kesätapahtumalle tuovat suuret ihmisjoukot lähtevät liikkeelle, kun tarjonta on kyllin hyvää. Tämä on näkynyt vaikkapa siinä, että jo pelkästään viime vuosina Oulussa käyneet pari suurta purjelaivaa vetivät ihmisiä kuin hunaja. Pysyvään kesämagneettiin tarvitaan kuitenkin Oulun oma juttu.