Mitä eroa on Helsingillä ja Oululla? Helsingissä autoilijat väistävät lapsia suojatiellä, mutta Oulussa he eivät väistä.
Minulla ei ole esittää tilastoja eikä tutkimustuloksia väitteeni tueksi. On vain omakohtainen kokemus, jonka saa kumota.
Toivonkin, että joku kumoaa sen. En haluaisi uskoa, että joudun elämään liikennekulttuurin villissä lännessä.
Toimittajana en ole millään tavoin perehtynyt liikenneasioihin, joten olisi parempi, etten kirjoittaisi niistä nytkään. Mutta minun on pakko, sillä olen huolissani lapsista.
Eron huomasi selvästi, kun piipahti lasten kanssa Helsingissä. Autoilijat pysähtyivät suojatien eteen ja antoivat tietä. Monta eri kertaa. Se kiinnitti lastenkin huomion.
Täällä Oulussa lapset ovat tottuneet siihen, että heikompi väistää aina. Kun lapsi lähestyy suojatietä, autoilija painaa kaasua, jotta ehtii alta pois.
Kaksi koululaista jäi hiljattain auton alle Oulun seudulla. Tapauksista uutisoitiin myös Kalevan nettisivuilla.
Kiinnitin huomiota uutisten perässä olleisiin lukijoiden kommentteihin. Niissä käskettiin vanhempia opettamaan lapsille liikennesääntöjä.
Sävy yhdessä kirjoituksessa oli sellainen, että jos lapsi rikkoo liikennesääntöä, syyttäkööt vanhemmat itseään, jos autoilija ajaa lapsen päälle.
Vanhemmat kyllä opettavat lapsille liikennesääntöjä ja lapset oppivat niitä, mutta siitä huolimatta pieni koululainen ei vielä kykene toimimaan liikenteessä aikuisen tavoin.
Siksi aikuisen pitää osata väistää lasta liikenteessä aina.
Tapaturmaisia kuolemia lapsille aiheuttavat eniten juuri liikenneonnettomuudet. Vaarallisin paikka on tien ylitys.
Lapset harjoittelevat tien ylityksiä vanhempiensa kanssa, mutta joskus matka pitää kulkea ensimmäistä kertaa yksin.
Vaikka lapsi tuntisi liikennemerkit ja -säännöt, hänellä ei ole kokemusta liikenteestä eikä aikuisen käsitystä sen vaaroista.
Lapsen on vaikea havainnoida monimutkaisia tilanteita risteyksessä. Hän ei välttämättä kuule, mistä suunnasta auton ääni tulee, ja hänen näkökenttänsä on kapeampi kuin aikuisen. Hän voi arvioida lähestyvän auton etäisyyden ja nopeuden väärin.
Lapsi on kiinnostunut eri asioista kuin aikuinen. Huomio voi yhtäkkiä kiinnittyä toiseen lapseen tai lintuun, jolloin liikenne unohtuu hetkeksi ja lapsi voi juosta tielle.
Liikenneympäristöt on suunniteltu autoilevien aikuisten ehdoilla. Pieni koko estää lasta näkemästä vaikkapa pysäköityjen autojen yli.
Lapset voivat myös luottaa liikaa autoilijoiden kykyyn – ja haluun – pysähtyä.
Aikuiset vaativat lapsia noudattamaan liikennesääntöjä kirjaimellisesti, mutta rikkovat niitä itse jatkuvasti.
Kiitävät päin punaisia, kaahaavat ylinopeutta ja uhkaavat ajaa liikenneympyrästä poistuessaan pyöräilijän päälle.
Rekat kiilaavat kolmion takaa eteeni harva se päivä.
Oulun liikenteessä pienempi väistää aina isompaa, ja keskisormi on yhtä tärkeä viestintäväline kuin vilkku.
Välinpitämättömyys lapsia kohtaan liikenteessä kielii aikuisten muutenkin lapsivihamielisestä asenteesta.
Samat aikuiset, jotka tööttäävät lapsille suojatiellä, häiriintyvät ravintoloissa iloisesti nauravista lapsiasiakkaista.
Samat aikuiset vaativat lapsivapaita seuramatkoja Kanariansaarille ja saavat raivarin vauvan itkusta lentokoneessa.
Samat aikuiset ovat sitä mieltä, ettei lapsia saa tuoda teatteriin eikä konserttiin aikuisten rauhaa häiritsemään.
Kuitenkin samat aikuiset juovat itsensä humalaan ruokaravintolassa, riitelevät äänekkäästi julkisella paikalla, bilettävät aamuyöhön hotellihuoneessa ja oksentavat lentokoneen lattialle lomalennolla.
Ja lasten pitää vaan sopeutua.