Kirjoittaja on STTK:n
talouspoliittinen asiantuntija.
Jos politiikassa ja vaalikampanjoissa asioille annetaan tilaa niiden merkityksen perusteella, käytäisiin ensi huhtikuussa verovaalit.
Todennäköisesti maahanmuuttajista silti kohkataan.
Veroremonttia on valmisteltu Martti Hetemäen johtamassa asiantuntijaryhmässä. Se antoi väliraporttinsa ennen juhannusta.
Raportti sai aikaan pienen asiantuntijakeskustelun, mutta poliitikot osallistuivat keskusteluun vaikenemalla. Se on hieman hämmentävää, koska seuraava hallitus ja eduskunta tekevät verotukseen merkittäviä muutoksia.
Veroremontti on tiedettä ja politiikkaa, faktaa ja ideologiaa. Asiantuntijoiden lisäksi sopan hämmentämiseen tarvitaan politiikkoja. Veroratkaisuissa tehdään ideologisia linjanvetoja.
Veroremontti on tarpeen, koska maailma muuttuu. Verojärjestelmä, joka oli hyvä 30 vuotta sitten, ei ole kelpoinen 2000-luvulla. Pääomalla ei ole kotimaata, investointeja ja tuotantotoimintaa ohjaa monen muun tekijän ohella maan verokohtelu.
Väestön ikääntymisellä on vaikutuksensa verotukseen ennen muuta niin, että verokertymää ei voida alentaa. Jos halutaan säilyttää vanhushuollon nykyinen taso, täytyisi veroasteen nousta merkittävästi seuraavan 20 vuoden aikana. Kyse on noin viiden prosenttiyksikön noususta.
Verouudistuksen yhteydessä tehdään ideologisia valintoja. Verouudistus on muutakin kuin taloustieteellistä "insinöörioppia". Verotukselle voidaan asettaa ainakin kolme tavoitetta. Hyvä verojärjestelmä tuottaa tarvittavan määrän verotuottoja. Verojärjestelmän tulee edistää talouskasvua ja työllisyyttä ja kolmanneksi verojärjestelmän tulee olla oikeudenmukainen.
Verokertymä ratkaisee julkisen sektorin koon. Kansalaiset ovat ristiriitaisia: he yhtäältä arvostavat julkisia palveluja ja vaativat niitä lisää, mutta toisaalta he toivovat alhaisempia veroja.
Verotuottojen määrä koostuu kahdesta tekijästä: veroasteesta ja veropohjasta. Mitä enemmän on verotettavaa, sitä alhaisempi veroaste - ja toisin päin. Ansiotuloverotuksessa on paljon vähennyksiä, joilla halutaan tukea hyviä asioita, arvonlisäverojärjestelmässä on alennettuja verokantoja, joilla kullakin on hyvät perustelut. Yritysverotuksessa on oma vähennysjärjestelmänsä, ja pääomaverotuksessa.
Erillisillä päätöksillä veropohjaan on ammuttu liian paljon reikiä, se muistuttaa vuotavaa ruuhta, joka ei enää kanna soutajaa.
Ansioverotuksen yhteydessä on eniten keskusteltu asuntolainojen korkojen vähennysoikeudesta, jota tässä tilanteessa kukaan uutena vähennyksenä tuskin kehtaisi esittää, mutta se on "saavutettu etu", johon ei tulla - ainakaan dramaattisesti - kajoamaan.
Ruuan arvonlisäverotuksen alentamisella oli hienoja oikeudenmukaisuuteen liittyviä tavoitteita, mutta se kallis keino. Vastaavan puolen miljardin käyttäminen tulonsiirtoina olisi lisännyt taloudellista ja sosiaalista tasa-arvoa moninkertaisesti verrattuna ruuan arvonlisäveron alentamiseen.
Verojärjestelmän rooli talouskasvun tukemisessa on keskeisesti esillä Hetemäen ryhmässä. Oppikirjojen mukaan ansioverotuksen alentaminen ja arvonlisäverojen korottaminen palvelee tätä tavoitetta. Tutkimustulokset ovat tosin jonkin verran kiistanalaisia.
Yhtä kaikki: tässä linjauksessa kaksi verotukselle asetettua tavoitetta toimivat toisiaan vastaan. Tavoitellusta talouskasvun tukemisesta maksetaan hintana epäoikeudenmukaisuuden lisääntymisenä.
Iso poliittinen kysymys on, miten paljon verotuksella halutaan jatkossa tasata tuloeroja. Kansalaisia ovatkin hämmentäneet vuodesta toiseen suurituloisten alhaiset veroasteet. Ne ovat olleet mahdollista, koska pääomatulot ovat suhteellisen alhaisen tasaveron piirissä.
Pääomatulojen asettaminen ansiotulojen kanssa samaan asemaan lisäisi merkittävästi verotuksen tuloeroja tasaavaa ominaisuutta. Euroopassa tämänkaltaisia verojärjestelmiä on jo olemassa, mutta Suomessa se edellyttäisi reipasta poliittista keskustelua ennen vaaleja. Sellaista ei ole näköpiirissä.