Biologinen fakta on, että poikalapsia syntyy hieman enemmän kuin tyttölapsia. Ero ei kuitenkaan ole merkittävä ja jossain vaiheessa se tasoittuu niin, että kumpaakin sorttia on yhtä paljon.
Kaikkialla näin ei ole, vaan modernin teknologian vitsauksena ultraäänitutkimuksella varmistetaan, että syntyvällä lapsella on toivottu sukupuoli. Väärä sukupuoli abortoidaan surutta tai vastasyntynyt jätetään heitteille.
Viime aikoina on raportoitu, että esimerkiksi Intiassa tyttöjen abortointi on vain lisääntynyt varsinkin jos perheessä on jo tyttöjä.
Ällistyttävää on, että näin menetellään nimenomaan varakkaissa ja koulutetuissa piireissä. Epäsuhta korostuu juuri niissä yhteiskuntaluokissa, joilla on muita ryhmiä paremmat edellytykset ja mahdollisuudet turvata lastensa koulunkäynti ja tulevaisuus. Poikia suosiva patriarkaalinen kulttuuri jyllää.
Pienen ydinperheajattelun rantautuminen yläluokkaan on merkinnyt sitä, että sikiöseulonnoilla varmistetaan poikien saatavuus. Suurperheissä tyttöjä ei tarvitsisi karsia, sillä isompaan joukkoon syntyy aina poikiakin.
Myös Kiina on profiloitunut ikävällä tavalla, kun yhden lapsen politiikka on johtanut perhetasolla valikointiin syntyvien poikien hyväksi. Varsinkin maaseudulla suositaan poikia, joiden puolestaan odotetaan parisuhteessaan tuottavan miespuolisia jälkeläisiä.
Ultraäänipolitiikan käyttäminen sukupuolivalikointiin on johtanut siihen, että Intiassa ja Kiinassa epäsuhta syntyvien tyttöjen ja poikien välillä on maailman suurimpia.
Tämä on suoraa seurausta siitä, että miespuolisen sukuhaaran jatkuvuus halutaan turvata kaikin mahdollisin keinoin.
Systemaattinen abortointi johtaa ennen pitkää yhteiskunnan sukupuolirakenteen vääristymään, jolla on kohtalokkaita seurauksia. Naisten vähyys ei yllättäen johdakaan heidän arvostuksensa nousuun vaan päinvastoin.
Naisvajeen on jo huomattu johtavan raiskausten yleistymiseen, naiskauppaan ja prostituutioon. Myös miesten välinen eriarvoisuus on kasvanut, kun osa miehistä syrjäytyy.
Tyttöjen eliminoitu kohtalo tuntuu järkyttävältä, kun meillä käytännössä kaikki raskaudet ovat toivottuja.
Vanhemmuuteen valmistautuvat naiset ja miehet hokevat toistuvasti, että lapsen sukupuolella ei ole väliä, kumpikin on yhtä tervetullut. Sukupuolen sijaan toivotaan hartaasti, että syntyvä lapsi on terve.
Se on myös merkki tasapainoisesta yhteiskunnasta, joka arvostaa kummankin sukupuolen erityislaatua ja tasa-arvoa.
Vanhemmilla voi toki olla toiveita, kumman lapsen haluaisivat. Siitä on kuitenkin valtava henkinen harppaus siihen, että seulonnoilla määrätietoisesti valittaisiin jatkoon vain toinen sukupuoli.
Vähälapsisissa vauraissa yhteiskunnissa ei tarvitse miettiä sitä, että lapsen sukupuoli ratkaisee perheen jatkuvuuden tai vanhempien hoivan. Tytöt eivät ole rasite eivätkä pojat etu.
Tässäkään suhteessa kaikki ei ole sujunut kuin Strömsössä. Nykytilanteeseen ei ole tultu ilman määrätietoista ja sitkeää yhdenvertaisuuspolitiikkaa.
Jos Suomessakin koulunkäynti olisi vain poikien etuoikeus tyttöjen jäädessä hoitamaan sisaruksia, kantamaan vettä ja halkoja, tai pojat saisivat edelleen suuremman perintöosuuden kuin tytöt, asenteet voisivat olla lähempänä Intiaa ja Kiinaa.
Maailmanpankin tutkija Monica Das Gupta korostaa, että asennemuutoksia saadaan aikaan kun lainsäädännöllä huolehditaan, että tytöt ja pojat ovat tasa-arvoisia. Vanhempien on nähtävä, että sekä pojista että tytöistä on heille hyötyä. Esimerkiksi Etelä-Korean vääristynyttä sukupuolijakaumaa on onnistuttu oikaisemaan perintöoikeuden muutoksella.