Jollei Pohjois-Korea olisi hampaisiin asti aseistautunut, politiikaltaan ennalta arvaamaton valtio ja jolleivät sen kansalaiset eläisi kurjaakin kurjemmissa oloissa, sosialismin ulkomuseo olisi kaikessa eriskummallisuudessaan varmasti suosittu turistikohde - jos sinne vain pääsisi.
Nyt arvuutellaan sitä, missä Pohjois-Koreaa 14 vuotta isänsä perillisenä hallinnut Kim Jong Il mahtaa olla ja etenkin sitä, missä kunnossa hän on ja pystyykö hän palaamaan valtaan.
Maailma on ollut väärällään arvailuja, että Kim olisi halvaantunut tai että hänet olisi leikattu. Kaikki on kuitenkin ties monennenko käden tietoa. Pohjois-Korea on totta kai tuominnut huhumyllyn ulkomaiseksi salajuoneksi. Ainoa varma tosiasia on, että hän oli poissa viime tiistaina pidetystä sotilasparaatista, jossa juhlittiin Pohjois-Korean 60-vuotista itsenäisyyttä. Johtajien poissaolo tämän kokoluokan tapahtumista on harvinaista missä tahansa. Vielä poikkeuksellisempaa se on Pohjois-Korean tapaisessa suljetussa valtiossa.
Kim Jong Ilin väistyminen tekisi Pohjois-Koreasta vielä arvaamattomamman kuin se jo nyt on. Edellinen "suuri johtaja" Kim Il Sung kasvatti poikaansa vuosikausia ja julkisesti seuraajakseen, mutta pojan mahdollisesta seuraajasta ei ole edes mitään arvailuja. Koska Kim Jong Ilillä on kolme poikaa, uusi sukupolvenvaihdos perhepiirissä on tietysti mahdollinen.
Kimiä ei ole nähty julkisuudessa elokuun puolivälin jälkeen. Samoihin aikoihin Pohjois-Korea ilmoitti keskeyttävänsä ydinreaktorinsa sovitun sulkemisen. Se on avainkohta Pohjois-Korean ja viiden muun valtion kesken tehdyssä sopimuksessa, jonka perusteella Pohjois-Korean pitäisi luopua ydinaseohjelmastaan.
Pohjois-Korean vahvat asevoimat vastustaa eri tietojen mukaan luopumista ydinaseiden rakentamisen mahdollistavasta teknologiasta. Pohjois-Korea ei varmasti olisi tehnyt sopimusta ilman Kimiä. Mitä pidempään hänen poissaolonsa julkisuudesta jatkuu, sitä suurempi kysymysmerkki sopimuksen perään joudutaan kirjoittamaan.
Niin ironiselta kuin se tuntuukin, ohjelman toimeenpanon jatkumisen kannalta paras vaihtoehto olisi se, että Kim Jong Il jatkaisi Pohjois-Korean johdossa. Päinvastaisessa tapauksessa olisi suuri vaara, että syntyisi valtatyhjiö ja -taistelu, jonka tuloksista ja laajemmista seurauksista ei olisi mitään takeita. Kommunistisen diktatuurin oikea paikka olisi yleisemmältä kannalta katsottuna tietysti historian roskatynnyri.
paakirjoitus@kaleva.fi