Valitusvirsi monkuu, kuinka vähän nuoret osallistuvat puolueiden toimintaan. Puolueet nyt kuitenkin yrittävät näyttää kovasti mallia, kuinka asia voisi olla toisin. Puoluekokousruljanssin lomassa olemme nähneet vilaukselta uutisia, joissa puolueiden johtopaikoilla näkyy myös nuoria.
Viime viikonvaihteessa puolueiden johtoon valittiin yllättävän monta noin-kolmekymppistä. Nuorimman viitan sai kantaakseen ruotsalaisen kansanpuolueen Jan Didrik Oker-Blom, joka on syntynyt vuonna 1975.
Demareiden nuoruus lepää Säde Tahvanaisessa, joka täyttää syksyllä pyöreät kolmekymmentä. Myös kokoomuksen varapuheenjohtajakolmikon nuorin on kolmekymppinen. Myös keskustan puoluekokouksessa tänä viikonloppuna varapuheenjohtajaehdokkaiden joukossa on nuorekkaita kasvoja.
Mieleen kuitenkin juolahtaa epäilys, että johtopaikoille valitut nuoret jäävät tai joutuvat piileksimään iäkkäämpien ja leveämpien hartialihasten taakse, sillä puoluekokousten poseerauskuvien jälkeen heitä ei usein paljon näy.
Kun nuorten ääni ei tunnu raikuvan railakkaasti todellisissa poliittisissa peleissä, ei ihme, jos poliittiset nuorisojärjestöt kuihtuvat eivätkä nuoret koe tarpeelliseksi liittyä äänestäjien alati kapenevaan joukkoon.
Toisaalta kunnallisvaaleissa ja suurissa opiskelukaupungeissa nuorilla ikäluokilla olisi todellinen vaikuttamisen mahdollisuus. Esimerkiksi Oulussa kaupungin suurin ikäluokka on vuonna 1979 syntyneet. Näitä 22-vuotiaita oli vuodenvaihteessa kirjoilla kaupungissa vajaat 2 800. Lähes yhtä paljon oli 23-, 24-, ja 25-vuotiaita. Suuret ikäluokat kulkevat aivan eri tuhatluvulla: esimerkiksi vuonna 1945 syntyneitä tilastoitiin vuodenvaihteessa Oulussa 1 344. Vastaava tilanne on muissa kasvavissa yliopistokaupungeissa, Turussa, Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä. Silti – näidenkään – pitäjien päättäjinä ei istu kasapäin nuoria.
Edellisten kunnallisvaalien jäljiltä Suomen valtuustoissa nuorten osuus laahaa 2,1 prosentissa. Luku syntyy, kun vuoden 2000 kunnallisvaaleissa valituista noin 12 300 valtuutetusta runsaat 260 oli vaalipäivänä alle 25-vuotiaita. Kun nuoreksi luokitellaan alle 30-vuotiaat, osuus kasvaa huimaan 5,6 prosenttiin.
Maakuntien väliset erot ovat pienet. Eniten nuoria valtuutettuja on Kymenlaaksossa ja Kainuussa, missä alle kolmekymppisten osuus oli vaalipäivänä seitsemisen prosenttia. Pohjois-Pohjanmaalla tuo luku on 6,2.Kuntien ja kaupunkien valtuustot saavat vaikuttaa nuorillekin tärkeisiin asioihin. Ei luulisi nuorisotilojen katkeran puutteen, koulujen karmea kunnon tai pyöräteiden kuoppaisuuden unohtuvan parissa vuodessa, matkalla nuoruudesta äänestysikään. Luulisi, että näihin asioihin nuori haluaisi vaikuttaa, muutenkin kuin motkottamalla tilanteesta kahvilaseurueelle. Sillä ainakin nuorten kansoittamissa opiskelukaupungeissa nuorilla olisi todellinen mahdollisuus joukolla vaikuttamiseen.
Valtiosihteeri Raimo Sailas ehdotti vastikään Nivalassa, että kuntien pitäisi siirtää palveluihin suunnattuja voimavarojaan lasten palveluista vanhuksiin. Jos nuoret eivät muista itseään, eivät sitä näköjään tee asioita näpeissään pitävätkään. Seuraavana vuorossa ovat syksyn seurakuntavaalit, talvella edessä ovat eduskuntavaalit. Jo etukäteen on puhuttu, että nuoret osallistuvat kirkkovaltuustojen valintaan yhtä innokkaasti kuin taloyhtiöiden kokouksiin.
Jos nuoret halutaan äänestämään, toivottavasti kampanja muistuttaa, että seurakunnatkin voivat toimia entistä paremmin nuorten toiveiden mukaan – jos nuoret niin toivovat ja äänestävät.