missä mies?­Rau­ta­lan­ka­maest­ro taipuu joogaan

Haloo, onhan nyt puhelimessa rautalanka-emma Granö?" toimittaja varmistelee.

_
_
Kuva: Petri Puromies/com.pic.

Haloo, onhan nyt puhelimessa rautalanka-emma Granö?" toimittaja varmistelee.

Langan toisessa päässä oleva henkilö esittelee itsensä lehtori Henrik Granöksi, mutta tunnustaa hyväntuulisesti olevansa myös toimittajan etsimä "rautalanka-emma" Granö.

Nykyisin Kirkkonummen ruotsinkielisessä lukiossa äidinkielen lehtorin virkaa hoitava Granö myöntää joskus ihmettelevänsä sitä, kuinka 40 vuoden takainen lukioaikaisen "vakavan harrastuksen" pohjalta tehty musiikki kiinnostaa vielä tänäkin päivänä.

"Kyllähän se tuntuu vähän kummalliselta, että Emma ja rautalankamusiikki muistetaan vieläkin. Olihan sillä tietenkin osaltaan vaikutusta suomalaisen rockin ja musiikin kehittymiseen", Granö pohtii.

Rautalankamusiikin kulta-aika Suomessa oli kohtalaisen lyhyt, eikä 60-luvun alun The Sounds- yhtyeen soolokitaristi ja lajinsa parhaimpiin lukeutuva Granö aikonut koskaan notkahtaa lopullisesti muusikkouralle.

"Muusikoksi ajautumisen vaaraa ei koskaan oikein ollut. Tietenkin niin olisi voinut käydä, jos olisimme lähteneet Japaniin levyttämään, kuten he sieltä päin halusivat", Granö spekuloi.

Granö ei lähtenyt itään, mutta itäiset tuulet tulivat hänen luokseen ideologioiden muodossa.

"Harrastan joogaa ja meditaatiota, en kuitenkaan mitenkään systemaattisesti. Kyseessä on lähinnä olemassaolon tunnistamista, eikä niinkään minkään tiettyjen asentojen toistamista", Granö hahmottelee ja kertoo osallistuneensa muun muassa muutamalle antoisalle hengitysjoogakurssille.

Mihinkään askeettisuuteen hän ei pyri, mutta päivittäinen läsnäolon tunteen hakeminen ja hiljentyminen kuuluvat elämään.

"Joskus on pitkiä ajanjaksoja jolloin joogaan joka aamu, toisinaan ei taas vain tee mieli."

Itämaiset maailmankatsomukset kiehtoivat Granötä jo lukioaikoina. Tuolloin hän tutustui buddhalaisuuteen ja taoismiin. Nuorena virinnyt kiinnostus filosofiaa ja kirjallisuutta kohtaan puolestaan johdattivat äidinkielenopettajan tielle.

Granö liikkuu mielellään luonnossa, josta hän myös nykyisin kertoo löytävänsä parasta musiikkia. Inhimillisin instrumentein tuotettu musiikki on edelleen harrastus, ja vaikka Granö onkin viime aikoina verestellyt myös vanhojen kavereiden kanssa, ei paluu koko kansan estradeille ole suunnitelmissa.

"Keikkailemaan en enää lähtisi", Granö toteaa.

"Viittä vaille kuusikymppinen" lehtori toivoo, että tulevaisuudessa olisi enemmänkin aikaa tutkia hiljaisuuden, ihmisen ja maailmankaikkeuden tilaa luonnon kautta.

"Tavoitteena on päästä lähemmäksi kysymystä, kuka minä olen."

Pohtiessaan rautalankakitaristi Granön ja lehtori Granön minää hän toteaa, ettei minä itsessään ole vuosien aikana sanottavasti muuttunut.

"Kyllähän nuorella tietenkin monesti on harhakuvia siitä kuka on. En tiedä olenko viisaampi nyt, mutta ainakin kokeneempi. Ei tarvitse jahdata mitään utopiaa."

Viisaampi tai ei, mutta vuosi sitten Granö ainakin oivalsi mikä pitää elimistön hereillä.

"Aloin vähän yli vuosi sitten harrastaa avantouintia. Se vei kerralla mukanaan!"

Omapäinen, semitrooppinen talvi ei ole lannistanut lehtoria, vaan avannon puutteessa joko jääkylmä merivesi tai Tapiolan uimahallin ulkoallas toimivat korvikkeena. Kylmään veteen Granö pulahtaa useamman kerran viikossa.

"Ilman kylmää vettä voi olla korkeintaan pari päivää."