pariisi Miska Le Louarn, 34, teki ikimuistoisen matkan Vaalan ja Utajärven metsiin ja onnistui ikuistamaan kotkan.
"Kolmen päivän kuvaussafari oli kaikin puolin hyvin järjestetty, ja kaikki tapaamani ihmiset olivat tosi sympaattisia", Miska kertoi reissusta palattuaan.
"Tämmöinen luontoelämysturismi tulee varmasti lisääntymään. Saksassa ja Ranskassa on lukemattomasti ihmisiä, jotka maksaisivat miltei mitä tahansa saadakseen kuvan kotkasta", Miska arvelee.
Suomalaisranskalainen Miska on asunut viime vuodet Münchenin lähistöllä. Sinne veti työpaikka, Euroopan tähtitiedejärjestö ESO. Viime kesänä astrofysiikan tohtori matkusti saksalaisen siippansa, röntgenhoitaja Bärbelin kanssa Kainuuseen kuvaamaan karhuja ja Lappiin taistelemaan mäkäräisten kanssa. Kokemusta Suomi-matkoista siis on.
"Nyt etsiskelin netistä jotain kivaa tehtävää pikkuloman ajaksi. Katselin muun muassa valokuvaussafareita. Liminkalaisyrityksen, Finnaturen sivuilla puhuttiin kotkista, pöllöistä ja muistakin linnuista. Se kiinnosti ja pistin sähköpostin menemään", Miska muistelee matkan käynnistymistä.
"Vastaus tuli heti. He ehdottivat erilaisia vaihtoehtoja sen perusteella, mistä linnuista olisin kiinnostunut. Valitsin kolmen päivän joustavan paketin, jossa saattoi halutessaan vaihtaa kuvauspaikkaa. Hinta oli 250 euroa päivältä. Hintaan sisältyi kaikki majoituksineen ja ruokailuineen", tohtori täsmentää.
Miskan isäntä, Eero Kemilä haki luontomatkalaisen Oulunsalon lentokentältä ja vei niin sanotulle residenssilleen eli vierailijoitten majoituspaikkaan.
"Tosi kiva talo järven rannalla, kaikki mukavuudet ja saunakin. Superpaikka ja ihan tyypillinen suomalaismiljöö", vannoo Miska.
Aamulla ennen kotkan kiljaisua Eero Kemilä haki nuorenmiehen kotiinsa aamupalalle. Pöydässä oli pötyä liiaksikin mehu-keksilinjalla aamuisin pitäytyvälle Miskalle.
"Minulle laitettiin tosi tuhti eväsreppu, jossa oli muun muassa valtavan hyvää hirvimakkaraa", Miska makustelee.
Kuvauskojulle saavuttiin jo ennen auringonnousua. "Eero selvitti lämmityksen ja miten toimia luonnollisen tarpeen iskiessä, sillä ulos ei saanut lähteä. Se olisi saattanut karkottaa kotkat", Miska muistelee.
"Päivät olivat pitkiä mutta eivät pitkästyttäviä. Kojulla oli koko ajan semmoinen positiivinen jännitys päällä, kun odottelin kotkia. Katselin tuntikaupalla haaskan ympärillä pyöriviä variksia. Ne tuntuvat todella sosiaalisilta, hassuilta ja fiksuilta linnuilta. Illansuussa Eero haki pois kuvauspaikalta ja vei kotiinsa, missä ruoka jo odotteli. Sitä oli miltei röykkiöinä", Miska taivastelee.
Eero Kemilä kehaisi nähneensä edellisinä aamuina nuoren kotkapariskunnan ja illan hämärtyessä toisen, vanhemman.
Nuorta kotkapariskuntaa Miska ei bongannut, sen sijaan kahtena peräkkäisenä iltana haaskalle lehahtivat vanhemmat kotkat ja matkan päätarkoitus tuli näin taltioitua digikortille.
Viimeisenä päivänä Miska vaihtoi paikkaa ja meni pöllöhaaskalle. "Näin siellä useampia pöllöjä. Tämän paikan isäntä oli Erkki Toppinen ja Eerokin oli koko päivän mukana", Miska muistelee kuviaan esitellessään.
"Koko homma ja kaikki tapaamani ihmiset olivat tosi symppiksiä. Viimeisenä iltana pojat veivät syömään oululaiseen ravintolaan ja heittivät minut vielä lentokentälle", matkaansa tyytyväinen mies kehuu.