Kissoja on kaikkiaan kuusi: Nero, Olivia, Izar, Sirius, Mimosa ja syntyessään 54 grammaa painanut La Luna. Emo päätti, että siitä ei ole eläjäksi ja jätti pennun kylmästi selkänsä taa. Marttila otti sen silmäteräkseen ja nyt vajaan neljän kuukauden ikäinen pentu painaa 1,6 kiloa. Se nukkuu tyytyväisenä sohvalla muiden kissojen kanssa.
"Kissat merkitsevät minulle paljon. Kaikkea", Marttila tiivistää lemmikkiensä merkityksen.
Kun Marttila tulee töistä, on eteisessä vastaanottokomitea jo odottamassa. "Puhelen kissoille ja kysyn, miten päivä on mennyt tai onko nälkä", Marttila sanoo. Kissat ymmärtävät hänen mielestään ainakin äänensävyn, jos ei ihan puhetta.
Marttila on aina ollut henkeen ja vereen kissaihminen. Hän muistaa lapsuudessaan otetun valokuvan, jossa hän on muutaman vuoden ikäisenä enonsa luona käymässä kissa sylissään.
"Kissat ovat kavereita. Olen käsittääkseni näille isompi kissahahmo", Marttila naurahtaa.
Marttila hemmottelee kissojaan esimerkiksi antamalla niille pienet palat kinkkua tai juustoa. Ne nukkuvat kaikki Marttilan kanssa ja televisiota katsoessa kaikki pääsevät syliin mahdollisuuksien mukaan. "Osa on sylissä, osa vieressä ja osa jalkojen päällä."
Kissanpennut ovat oppineet käymään saunassa. Ylälauteille ne eivät mene, mutta viihtyvät alimmalla ja toiseksi alimmalla lauteella. Löylynheitto on vain aloitettava varovasti, etteivät saunojat säikähdä.
"Olivialla on erikoistehtävä: se tulee aamulla postilaatikolle hakemaan Kalevan", Marttila kertoo. Kissa matkustaa postilaatikolle ja takaisin omistajansa hartioilla.
Syntymäpäiviä tai näyttelyissä valmistumisia Marttilan kissat eivät juhli. "Omistajat kyllä huomioivat näyttelyissä valmistumiset", sanoo Marttila.
Kissoissa riittää askaretta, varsinkin kun pennut syntyvät. Erityisen paljon puuhaa on silloin, jos kissat sairastuvat: "Silloin huolestun suuresti ja olisin heti viemässä niitä eläinlääkärille", sanoo Marttila.
Myös kissojen virikkeistä pitää huolehtia. Kissoilla on kiipeilyteline ja leluja. "Sitten ne pitävät verhoja keinuna", Marttila naurahtaa. Olohuoneen verhot ovatkin tarkemmin katsoen kissojen stailaamat: ne on tikattu kissanloikan korkeudelle tasaisesti täyteen kynnenjälkiä. Joskus kissat saavat leikeissään verhot irtoamaan nipsuttimistaan. Olohuoneen piano on sen sijaan kestänyt rinnakkaiselon lähes vaurioitta ja kiiltelee mustuuttaan.
Matkoilla Marttilalla on kissojaan ikävä. Tunne ei näytä olevan yksipuolinen. "Kun olin viikon poissa, Nero oli sillä aikaa kiintynyt hoitajaansa, istunut sen sylissä ja kehrännyt", Marttila sanoo.
Marttila kasvattaa burmia ja edessä on aina tämän tästä luopuminen. "Kissanpennusta on vaikea luopua, mutta yhteyttä uuden omistajan kanssa pidetään. Soitellaan tai laitetaan sähköpostia", hän sanoo.
Yhtään kissoistaan hän ei ole joutunut viemään lopetettavaksi. "Onneksi. Mutta kun nämä vanhenevat, on itselle tehtävä selväksi, että se on paras vaihtoehto", hän sanoo.
Sohvan karmilla Olivia veikistelee ja poseeraa kuvaajalle, joka tähtää kamerallaan aivan toiseen suuntaan. Kun linssiludetta sitten kuvattaisiin, loppuu keimailu ja kissa hyppää pois.
Kissat tuntevat arvonsa, mutta huomaavat kyllä Marttilan mukaan myös pahan mielen ja surun.
"Ne vaistoavat, jos asiat ja tilanteet eivät ole hyvin ja elävät mukana. Silloin puhunkin niille enemmän", hän sanoo.
"Kovan työpäivän jälkeen kissat ovat lähellä ja paijaan niitä. Ne auttavat ja antavat voimaa."